365 päivää on jälleen kulumassa loppuun

.... sillä tänäänhän on viimeinen päivä vuotta 2012. Syntymäpäivä lähestyy ns. uhkaavasti tuolla edessäpäin ja odotan uudelta vuodelta kaikkea muutakin hauskaa. Vuosi 2012 on kulunut omalta osaltani aika rauhallisesti, mitä nyt kesä ja kaikki kesän kuulumiset ja muu hauska. Olette kuulleetkin niistä^^.

Onko teillä suunnitelmia miten vietätte tämän päivän? Itsellä se menee lähinnä vain kotona ollessa, ehkä illalla lähden sitten ulos katselemaan raketteja. Voin kyllä myöntää, etten henkilökohtaisesti välitä raketeista piirun vertaa. Sädetikuista sen sijaan tykkään, ne ovat niin suloisia ja se rätinä on jopa kaunista. Tavaksi on kuitenkin tullut lähteä ulos, mutta jos tänä vuonna muuttaisi sitä tapaa jotenkin ja ottaisi vaikka kamerankin mukaan.
Ilta sen ulkoilureissun jälkeen kuluu sitten lähinnä vain tv:n ääressä elokuvia ja sarjoja katsellessa. Valvomiseen taitaa mennä tämäkin päivä^^.

Voisikohan tässä tiivistää vuoden jotenkin kuviksi? Yritän etsiä koneelta jotakin ja tiivistää vuoden 2012 kuviin.

 

 

Vuosi 2012 kuvina

 

 

Ensimmäisiä kuvia kesältä 2012. Kinnankoskelta, Nastolasta.

 

 

En tiedä miksi tämä kuva pääsi tänne, mutta olkoon.

 

 

Hämeenlinna-reissu. Kuvattu linnan edustalta.

 

 

Hämeenlinnan Tykistömuseon tykkipihasta.

Tykkipihalta jälleen. Hämeen linnakin näkyy kuvassa.

 

 

Verlan Aika-tapahtuma, 4.-5.8.-12. Viikinkilaiva.

 

 

Ja ensilumi lokakuussa.

 

 

Vuosi on tiivistetty. On se ihme, että koneelta ei löytynyt montaa kansiota, jossa olisi lukenut 2012.

 

 

Hyvää uutta vuotta 2013 lukijani!!

Happy new year everyone! + Merry christmas!

Jouluaatto oli eilen. Joko se muuten meni? Päivät menee niin nopeasti ja olen aivan peloissani siitä, että vuosi vaihtuu jälleen. Siihen on vain viikko!
Kiinnostaako teitä, mitä sain joululahjaksi? Vaikka ei kiinnostaisikaan, kirjoitanpas nyt vain ajankuluksi:

• Kolme kirjaa: Kaari Utrion Sunneva, J.R.R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin ja J.R.R. Tolkienin Silmarillion
• Vampyyripäiväkirjojen 2 tuotantokausi
• Paksu vihko tarinoita varten
• Vaatteita
• Rahaa
• Karkkia

Sellaset joululahjat minulla : D Syntymäpäivätkin tulossa niin saas nähdä mitä sieltä silloin tulee.

Ja olen erittäin pahoillani, että tunnustukseen ei ole tullut vastausta. Sain tänään tietää toisesta haasteesta, joka minulle asetettiin ystäväni Sukkaeläimen, http://happylifeinwonderland.blogspot.fi/, toimesta. Kiitos tästä! Mutta jos minä nyt vastaan tuohon haasteeseen ja teen siihen perään postauksen tunnustuksesta. Näin se hoituu varmaan parhaiten. Okei, tästä se lähtee:

Säännöt:

>> Kerro 11 asiaa itsestäsi
>> Vastaa haastajan 11 kysymykseen
>> Keksi 11 uutta kysymystä
>> Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
>> Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Satunnaiset 11 asiaa Clearwaterista:

1. Olen hyvin vaatimaton, enkä tee itsestäni suurta numeroa.
2. Joskus toivon olevani joku muu kuin kuka olen.
3. Minua kutsutaan "erilaiseksi nuoreksi" (kenkäkauppiaskin sanoi niin!).
4. Olen yksin viihtyvää tyyppiä, enkä kaipaa suurta kaverilaumaa.
5. Rakastan olla hiukan outo ja erilainen.
6. Keskiaika on osa elämääni (ja tätä kautta myös turnajaiset).
7. Tunnen olevani hengellinen ihminen.
8. En kuuntele räppiä, enkä hip-hoppia.
9. Vihaan yli kaiken valehtelua ja koulukiusaamista.
10. En antaisi itselleni anteeksi, jos levittäisin toisen kertomaa luottamuksellista tietoa eteenpäin.
11. En pelkää maailmanloppua, mutta pelkään kuolemaa.

Sukkaeläimen 11 kysymystä ja vastaukseni niihin:

1. Jos saisit valita, olisitko köyhä ja onnellinen vai rikas ja onneton? Miksi?
 >> Olisin mieluummin köyhä ja onnellinen. Rikkaana olemisessa olisi tosiaan omat ilonsa, mutta siinä alkaisi vääristyä kuva elämisen arvosta ja ihmisen hauraudesta, maallisesta kauneudesta ja kunniasta. Köyhä ihminen näkisi kaiken kuten asiat ovat, mutta olisi silti onnellinen. Kärsimystähän köyhänä eläminen olisi, mutta mieluummin olisin onnellinen kuin kylpisin rahassa ja onnettomuudessa.
2. Kolme asiaa, joita eniten inhoat?
>> Valehtelu, kiusaaminen, hämähäkit.
3. Kolme asiaa, joita rakastat?
>> Lähimmäiseni, kirjoittaminen, luonnon kauneus.
4. Joulun kunniaksi: pidätkö jouluruuasta?
>> Se riippuu tietysti ruuasta, mutta kyllä yleisesti.
5. Nautitko olostasi enemmän suuressa ihmisjoukossa vai pienessä? Miksi?
>> Tunnen oloni suuressa ihmisjoukossa aina jotenkin ahdistuneeksi. Pienessä ihmisjoukossa taas on mukava vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia, keskustella niitä näitä ja olla yhdessä. Inhoan esimerkiksi kulkea täpötäydessä kauppakeskuksessa, mutta tykkään koulussa ruokatunnilla meidän viiden-kuuden ihmisen porukasta.
6. Unelma-ammattisi?
>> Näyttelijä, kirjailija. Elokuvaohjaajan ammatti olisi myös kiehtova. Mutta miksikään toimistotyöläiseksi en voisi ruveta.
7. Mottosi? Miksi juuri tämä? Jos sinulla ei ole, jätä kysymys huomioimatta ja kerro aamurutiineistasi.
>> Olen usein sitä mieltä, että mottoni on elokuvasta Isku Mogadishuun tuttu lausahdus "Kaveria ei jätetä" mutta joskus koen, että mottoni on: "Meidän täytyy elää elämämme oikein sillä ajalla, joka meille annetaan" joka puolestaan on tuttu Tarusta sormusten herrasta, velho-Gandalf tätä lausahdusta käytti.
8. Jos sinulle annettaisiin kaikki valta kontrolloida ihmisten elämiä, mitä tekisit?
>> Vaikea kysymys, koska minulla ei ole mitään halua tähän. Kaikilla on oikeus elää miten haluavat. Mutta jos minulla olisi kaikki valta tähän, antaisin heidän varmasti elää miten tähänkin asti. Osittain taas haluaisin, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla, eikä kukaan tuntisi itseään onnettomaksi.
9. Kysymys, johon olet aina halunnut saada vastauksen? Miksi juuri tämä kysymys?
>> Olen pitkään yrittänyt etsiä vastausta kysymykseen "Mikä on elämän tarkoitus" mutta se ei ole minulle vielä selvinnyt. Syynä tähän on se, että minä haluan tietää miksi me kaikki täällä olemme ja onko meille jokaiselle määrätty seuraavat askelemme etukäteen. Toinen kysymys on se, että mistä meidän nimemme oikein tulevat.
10. Mitä kieltä haluaisit osata puhua suomen lisäksi?
>> Ranskaa tai Espanjaa. J.R.R. Tolkienin luoma haltiakieli on niin kaunista, että sitä olisi myös ilo osata (näin Tolkien-fanaatikon sydämellä).
11. Uskotko satuihin?
>> Sadut ovat ihania, minä rakastan niitä. Jollain lailla minä uskon niihin, mutta jollain lailla taas en. Olen hiukan kahden vaiheilla.

Clearwaterin kysymykset:

1. Mikä saa sinut iloiseksi?
2. Millaisena ihmisenä näet itsesi?
3. Minkä supervoiman haluaisit?
4. Uskotko yliluonnolliseen?
5. Mitä teet mielelläsi?
6. Jos saisit valita kenet tahansa, kenelle julkisuuden henkilölle haluaisit puhua?
7. Mitä sinä mietit kaikkein eniten?
8. Missä näet itsesi 20 vuoden päästä?
9. Kuka on sinulle läheisin ihminen?
10. Jos saisit valita minkä tahansa katsomasi elokuvan tai sarjan, minkä tapahtumiin haluaisit mukaan?
11. Oletko jouluihmisiä?

Ja blogit, jotka saavat haasteeni vastaansa:

Mun maailma ...
Do it on your way
Mirva ja Alec

Pyydän anteeksi, mutta näitä on tässä nyt vain kolme. Niitä piti olla 11, mutta laitoin vain kolme.

P.S. Se ikivanha tunnustus on tulossa piakkoin!

Christmas is coming!

Hei taas. Tässä viedään jo viimeisiä koulupäiviä, tänään on vihdoin perjantai. Ja se tarkoittaa sitä, että loma alkaa pian! Saa hetken vain olla, eikä tarvitse ajatella koulua ellei väkisin halua. Onhan se hiukan ankeaa siltä kantilta, että kaikkia kavereita ei näe, mutta ei ainakaan tarvitse istua kahdeksaa tuntia koulussa ja kuunnella kuolettavan tylsällä fysiikan tunnilla mitään energiasta (ja onneksi meillä loppuu fysiikka). Ja saa nukkua pitkään <333 Rakastan nukkua pitkään, kun herätessä on valoisaa, mutta itse ei huoneen pimennysverhojen vuoksi tiedä siitäkään yhtään mitään. Ja univelat kaikkoavat kuin neula heinäsuopaan. Lomat ovat parhaita ystäviäni <33.

Sain vihdoin kirjoitettua arvostelun  Hobitista. Sen löytää siis täältä: http://www.poemandflute.blogspot.fi/
Tuo on siis toinen blogini: kipin kapin vain jäseniksi sinne ne, jotka eivät vielä siellä ole!

Ajattelin, että alkaisin muutella blogin ulkoasua hiukan kausittain. Voisin tehdä vaikka jonkin Hobittiin liittyvän bannerin tai jotain : D Alan taas kyllästyä ulkoasuun. Muuttelin toisenkin blogin ulkoasua eilen ja mietin, että ehkä olisi korkea aika päivittää tämäkin. Minkäänlaisia ideoita? Ideoita bannerista? Olisiko hyvä, jos se kuvaisi hiukan minua (Miuku, historia/keskiaika, Taru sormusten herrasta, Hobitti...) ja sisältäisi siis sellaisia kuvia, jotka kuvaavat jotakin mistä minä pidän? Olisiko se hyvä? Laittakaa toki kommentteina ideoita.

Ja anteeksi, se novelli on niin myöhässä. En vain ole ehtinyt kirjoittaa sitä. Ja aina kun olen yrittänyt aloittaa, se on jäänyt yhteen lauseeseen, joka on lopulta niin tönkkö, että sillä on turhaa aloittaa yhtään mitään. Ja inspiraatio katoaa aina, kun se on tullakseen. Tällaista tämä elämä on.

Huomenna on joulujuhla, joka päättää syyslukukauden. Ja se tarkoittaa sitä, että minun täytyy mennä laulamaan muutamalle sadalle ihmiselle: onneksi ei kuitenkaan yksin. Se olisi katastrofi. Minua jännittää jo tarpeeksi nyt, vaikka meitä on laulamassa 2-4 ihmistä per kappale. Olen aika innoissani, sillä tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun laulan mikkiin ihmisten edessä. Jollain lailla vatsani uhkaa kuitenkin kääntyä ympäri aina sitä ajatellessanikin, mutta eikai se mitään haittaa. Huomenna se kuitenkin on ja sen jälkeen ohi, että kyllä se kestetään kuin mies. Vai, enhän minä sitä niin voi kestää, mutta.. Ihan sama. Taidan oikeasti olla sekaisin.

En saa enää kirjoitettua mitään järkevää, joten koittakaa kestää. Kuviakaan nyt ei ole. Mutta, antakaa anteeksi ja...

Hyvää joulua!

Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltaisiin rauhassa vaan

Ja näin on saatu käyntiin viimeinen kouluviikko ennen sitä kauan odotettua joululomaa! Täällä päin, missä minä asustelen, koulu alkaa 3.1, eli kahta päivää ennen syntymäpäivääni, joka on 5.1.
Mutta tässä odotellessamme nyt sitä joulua. Siitä on jo jälleen aikaa, kun viimeksi blogiini päädyin kirjoittamaan, mutta päätin nyt (jälleen) ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa edes jotakin.

Nyt kun tässä lähestytään viimeisen viikon loppua ja joululomaa, se tarkoittaa myös sitä, että lähestytään joulujuhlaa: musiikin valinnaisryhmillä on siellä esityksiä. Ja koska 9lk. ja 8lk. on vain yksi ryhmä kumpaakin, minä olen siis siinä toisessa ryhmässä. Meillä 8lk. ryhmällä on neljä kappaletta joulujuhlissa esitettävinä: kaksi yhteislaulua ja kaksi esityskappaletta. Pari ihan perinteistä, kaunista joululaulua, pari on sitten hiukan jouluisia biisejä, muttei koko kansan tuntemia joululauluja.
Kappaleinamme ovat siis: Tulkoon joulu, Joulumaa, Walking in the Air ja Lämmin lumi peittää maan. Yritän tässä samalla kirjoittaessani opetella hiukan tätä Lämmin lumi peittää maan -kappaletta, jotta laulaisin sen edes hiukan oikein, vaikkei kappaletta tarvitsekaan ulkoa osata. Ei meidän mitään niistä neljästä tarvitse ulkoa osata. Muistan, että ala-asteella kaikki kappaleet piti aina osata ulkoa, eikä se ollut erityisen mukavaa.

Kävin muuten eilen katsomassa sen Hobitti-elokuvan ja voin sanoa, että kertaakaan en tylsistynyt sen 2h 50min aikana! Vaikka arvostelussa elokuva sai vain 3 tähteä, minä antaisin kyllä ainakin neljä ja puoli. Ellen jopa viisikin. Millään ei jaksaisi odottaa ensi talveen, ensi jouluun, kun trilogian toinen osa saa ensi-iltansa. Arvostelun Hobitti-elokuvasta voitte muuten lukea jossain vaiheessa toisesta blogistani!

Tänään oli sitten viimeinen koe ennen joululomaa ja ihan kiitettävästi meni^^. Todistukset saa sitten myös lauantaina, niin saa nyt nähdä..

Mutta minulla olisi jälleen kuvia Miukusta, jos vain jaksatte katsella neidin/mummon kuvia.



Se on sellanen tupsuhäntäinen vauva :'')

Mä taisin herättää sen: vähän sen näköinen.

Ilme = "Ruokaa!" Se on se nälkäisen kissan ilme :'')

Tuijotusta : )

Ja loppuun vielä Lämmin lumi peittää maan.

Life is life ~ Nannaa na na na

Jälleen on vierähtänyt yli viikko edellisestä postauksesta, ja siitä mä olen jälleen kerran pahoillani. Ei ole viikon aikana tapahtunut liioin mitään ihmeellistä, mutta olen tässä vähän salaa ajatellut ja herätellyt ideoita mitä tänne kirjoittaisin. On ollut vaikeaa keksiä mitään, kun mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut.
Mutta Hobitti - Odottamaton matka -elokuvaan varasimme jo äidin kanssa liput. Maanantain 17.12 näytökseen klo 16.30, 2D. Valitsin 2D:n, koska en millään jaksaisi istua kolmea tuntia ne ikävät 3D-lasit päässäni. Olen kerran niitä käyttänyt, enkä oikein välittänyt niistä.

Ajattelin sitten laitella hiukkasen verran kuvia. Luntakin on jälleen tullut, mutta sieltä ei nyt ole kuvia, mutta otin tuossa äskettäin kuvia elokuvalipuista, Miukusta... yms.
Teen joku toinen päivä jonkinlaisen muun postauksen, koska nyt ei ole intoa / jaksamista / ei ehdi.

Jostain tavattomasta syystä mä olen hälyttänä innoissani Hobitista, vaikka se onkin vasta 17.12. Eihän tässä siihenkään kauaa enää ole ja aika menee odottaessa. Kuvan laatu on mitä on, mutta antakaa toki se minulle anteeksi. Kännykällä kun kuvailee, ei laatu ole mikään paras - kamerani sanoi itsensä irti pattereiden suhteen, enkä ole saanut aikaiseksi ladata kyseisiä pikku-veijareita.

Tänään äidinkielentunnilla sain viimein valmiiksi arvostelun, jota aloittelin maanantaina. Aiheena minulla oli Rohan tallien turnajaisnäytös Pyhän Antoniuksen tulet - kuinka moni arvasi tämän? Mutta kuitenkin, sain sen vihdoin tänään valmiiksi. Olen onnellinen : DD

Meidän koululla kävi tänään sotaveteraaneja ottamassa vastaan taksvärkin tulot. Itse siivosin huonettani ne surkeat kuusi tuntia ja aika meni kyllä nopeasti. Kuuntelin musiikkia yhtä kauan kuin siivosin, joten se antoi lisätunnelmaa.

En nyt keksi mitään mitä kirjoittaisi.. Life is life, näinhän se on.

Tylsä postaus mä tiedän sen, antakaa anteeksi.



Hobittiin varatut liput <333

Miuku siinä kynttelikön valossa ihmettelemässä. 

Ulkona taisi sittenkin olla jotain kiinnostavampaa...

Lapsuusmuistot ovat kauniita

Minun teki kovasti mieli tulla kirjoittamaan tänne heti, kun Vain elämää oli loppunut. Jälleen jakso oli aivan mahtava ja sai minut taas kerran kyyneliin. Niitä tulkintoja katsoessaan on vaikeaa olla itkemättä. Varsinkin, jos yhteen tiettyyn kappaleeseen liittyy lapsuusmuistoja. Eräs kappaleista oli sellainen, jota äiti oli minulle laulanut, kun olin pieni lapsi. En kuitenkaan kuulemma koskaan itse sitä osannut, mutta kuuntelin aina äidin laulua. Siitä minä pidin ja sen takia muistot ovat hyvin ihania: äiti lauloi minulle usein, kun olin pieni.
Ja sen takia, kun äiti kertoi minulle laulaneensa tätä kappaletta, aloin saman tien itkeä, syytä siihen itse sen kummemmin kaipaamatta. En vain voi sille mitään, että olen herkkä: olen ollut tällainen niin kauan, kuin vain jaksan muistaa. Olen itkenyt kauniille kappaleille jo pienestä asti ja nykyäänkin.
Ja eilen minua itkettänyt kappale on: Jonne Aaron - Lintu ja lapsi. Katri Helenan kaunis kappale ja Jonne Aaronin kaunis tulkinta. Tuntuu oudolta, että aina nämä Jonnen tulkinnat itkettävät :'') Mutta tähän kappaleeseen liittyy muistoja, jotka elävät kai yhä edelleenkin ja sen takia tunteet nousevat pintaan. Olen herkkä, sanokaa mitä sanotte.


Ja juuri nyt koitan toipua järkytyksestäni, jonka aiheutti se, että eräs kaverini kertoi minulle uudesta Twilight - Aamunkoi osa 2 -elokuvasta, jonka oli eilen käynyt katsomassa. Jos kerron sen nyt, lupaattehan, että ette suutu minulle?
SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA - LUE OMALLA VASTUULLASI!


Alice Cullen oli kaverini kertomuksen mukaan nähnyt näyn. Tässä kyseisessä näyssä ilmeisesti Cullenit ja Volturit olivat kohdanneet, Culleneilla vahvistuksenaan kai vain Quileutit. Mutta tämä ei minua järkyttänyt, vaan se, että pitkäaikainen suosikkini Jasper Hale... häneltä katkaistiin pää Alicen näyssä! Samoin Carlisle Cullenilta. Surmansa saivat myös Leah ja Seth Clearwater (eeei!! ei saa! ei pieniä kultasiani!), Aro, Marcus, Caius ja Jane, sekä luultavasti Janen kaksoisveli Alec.

Arvostelussa tämä elokuva oli saanut vain yhden tähden viidestä. Sarjan loppu leimataan puisevaksi ja vastenmieliseksi, sellaiseksi millaisena se oli alkanutkin. Täytyy kyllä myöntää, että sarjan ensimmäinen elokuva ei ihan ollut niin hyvä, kuin se olisi voinut olla, mutta itse kyllä tykkään sarjan kolmannesta elokuvasta, eli Epäilyksestä. Aamunkoin ensimmäinen osa oli keskivaiheilta hieman ärsyttävää katseltavaa, sillä en ole mikään Bella&Edward-fanaatikko. En nyt myönnä, että heitä vihaisinkaan, en vain pidä heistä. Sen sijaan tykkään kovasti Seth Clearwaterista (huomaatteko? nimimerkkini alkulähde: Clearwaterin sisarukset) :') Mutta itse en mene tätä elokuvaa vielä kehumaan, enkä haukkumaan, sillä olen lähdössä katsomaan sen kahden kaverini kanssa 1.12. Odottakaa siis siihen asti tuomiotani.

Pidän Within Temptationin musiikista ja tämä osui ihan vahingossa silmääni. Kuunnelkaa sitä:

Pieni perjantai

Jälleen on viikonloppu ja jälleen on perjantai. Ja tänään olikin sitten taas yksi koe, äidinkielen koe. Äidinkieli on yksi lempiaineistani koulussa, johon jaksan kaiken lisäksi panostaa. Koe meni omasta mielestäni aika hyvin, saa nähdä mikä numero sieltä rapsahtaa kouraan.


Kuluneessa viikossa ei ole mitään järin ihmeellistä. Mutta aloitinpahan tuossa lukemaan jälleen yhtä kirjaa Kirjallisuusdiplomia varten. Elämänkerta, valitsin luettavakseni kodin kirjahyllystä löytyvän Deborah Spungenin kirjan Nancy, joka siis kertoo Nancy-nimisestä tytöstä. Kirjassa kuvaillaan aika laajaa tunneskaalaa, aina vihasta onneen ja surusta iloon. Nancy tuntuu ensin olevan aiva normaali lapsi, mutta pian paljastuu, että hän ei todellakaan ole normaali. Jos jollain lailla alkoi kiinnostaa, suosittelen lukemaan kirjan tai lukemaan tämän. Kirja on siis todellakin Nancyn äidin kirjoittama ja hänen tunteensa kuvataan siinä siis osittain aika yksityiskohtaisestikin. Jossain kohdissa kirja on hieman tylsää luettavaa, jopa ahdistavaa ja mieltä inhottavaa, mutta omalla tavallaan se sykähdyttää. Koska minähän en tiedä, millaista on olla sellaisen lapsen vanhempi tai mitään muutakaan. Toisen kokemuksista, siis sellaisen joka on näin kokenut, on kummallista lukea ja tätä kautta ymmärtää jutun koko juju. Tajuta tai ei, millä mittapuulla sitä nyt katsoo. Kuitenkin kirja kertoo aika paljon jo sen alkuvaiheessa, jopa siitä tuskasta mitä lapsensa kuoleman jälkeen äiti voi kokea - Deborah siis mietti itsemurhaa. Siitä välittyy lukijalleen (tai minulle ainakin) jonkinlainen myötätunnon ja samaistumisen yhdistelmä ja minä samaistun lukiessani niihin samoihin tunteisiin, joita hän on tuntenut. Useaan kertaan olen meinannut pillahtaa itkuun. Kuitenkin olen kestänyt kuin mies. Mutta, jos kyseessä olisi ollut oma lapseni, en varmastikaan olisi voinut kestää. Katsoo asiaa silmästä silmään: se ei ole niin yksinkertaista.


Ei Nancyn aloittaminen ole ainut asia, jota minä olen tällä viikolla tehnyt: sain vihsoin sellaisen kutinan, että haluaisin opetella soittamaan kosketinsoittimella edes yhden biisin. Joutsenlaulun alkua osasin joskus, mutta arvatkaa osaanko enää :')) En ole koskaan käynyt millään tunneilla tai mitään tällaista, tuli joskus muinoin kosketinsoitin hankittua. Sitä ajoittain olen soitellut, mutta nyt se on vähän jäänyt. Voisi taas alkaa soitella ajankuluksi. Nyt, kun kaverini teki itse tekemääni biisiin (joka alunperin oli erään tarinani alkusanat, mutta niistä tulikin sitten kappaleen sanat) sävellystä, tunne heräsi minulla kahta kauheammin. Olin tänään nimittäin tämän kyseisen luokkakaverini luona ja hän soitti minulle kyseisen pätkän: minä ihastuin siihen! Sanat voin joskus laittaa teille tänne, mutta sävellys pysyköön salaisuutena :')) En minä siitä mitään hittiä halua.

Tosiaan, tämä päivä meni sitten kaverin luona. Suoraan koulusta menin, päästiin 14.05. Kävimme ensin hänen koiransa kanssa lenkillä: oli ihanaa kävellä vaihteeksi luonnon läheisyydessä, eikä asfalttitiellä kohti koulua. Tuntui kivalta, kun tuuli tamppasi kasvoja. Pidän ulkoilmasta.
Menimme sisälle ja kaverini soitti minulle tekemänsä sävellyksen. Ja voi luoja: se oli aivan ihana! Itse en ikimaailmassa osaisi moista tehdä: jos edes yrittäisin, voisi olla että se kompastuisi ensimmäiseen tahtiin :')) Mutta ihanaa, kun kaverillani on halua ja jaksamista yrittää <333 Kiitos.


 Vihoviimein koulussa toteutui pitkäaikainen toiveeni: teemme näytelmiä <333 Mutta, aiheena on Shakespearen (kirjoitetaanko se noin?) Romeo ja Julia. Luojan kiitos, kohtauksissa, joista teemme, tuskin on mitään nöyryyttävää - minä en suostu kenenkään kanssa läheiseen kontaktiin!
Arvatkaa, - tekeekö tämä minusta vähemmän sivistyneen - sain vasta tänään tietää, että Shakespeare oli tosiaan kirjoittanut näytelmänsä 1500-luvulla, eikä 1800 niin kuin olen aina luullut! Voi Sherlock Holmes mä olen tyhmä :')) Ja että Julia on kertomuksessa 14-vuotias. Mä järkytyin. Ja että Shakespeare tappaa kaikki näytelmiensä lopussa: äikän ope sanoi, että niiden lopussa kaikki aina kuolee. Tai siis päähenkilöt. Tai henkilö.
Jännityksellä maanantaita kohti ja rooleja - luoja, mun tuurilla olen joku hovineito, joka ei puhu mitään. Tuleeko minusta Downton Abbeyn Daisy? Ehkei sentään. Mutten halua olla Juliakaan. No, täytyy kai tyytyä siihen rooliin, minkä saa.


Mutta kiitos, että jaksoitte taas antaa minulle ja kuulumisilleni osan elämästänne : ) Kiitän teitä siitä. Nyt en valitettavasti ehdi kirjoittaa enempää, sillä täytyy mennä: Vain elämää tulee.

Vain elämää

Onko kukaan teistä lukijoistani katsonut kyseistä sarjaa, joka tulee perjantaisin klo 20.00 Neloselta? Voin sanoa, että aivan mahtava! Itse en ole katsonut (häpeäkseni) kuin Kaija Koon ja Jonne Aaronin jaksot (Jonnen päivä tuli siis eilen ja Kaijan viikko sitten), ja olen jo nyt aivan koukussa ohjelmaan. Aivan mahtavia versioita ovat olleet kaikki kappaleet, jotka muut kuin alkuperäinen esittäjä on vetänyt! Jos ette ole katsoneet, niin mukanahan on siis: Jari Sillanpää, Cheek, Jonne Aaron, Kaija Koo, Erin, Katri Helena ja Nipa Neumann.
Suosittelen ohjelmaa lämpimin sydämin. Ensi viikolla vuorossa Katri Helenan päivä, mutta kaikki jaksot näkee täältä.


Tuossa äsken siirryin itse kyseiselle sivulle kuuntelemaan biisejä jaksoilta, joita en itse ole vielä katsonut. Kuuntelin kappaleita ja voin sanoa, että pidin niistä kaikista. Jokainen niistä on niin mahtava, toiset enemmän ja toiset vähän vähemmän, mutta jokainen niistä on niin persoonallinen veto. On varmasti ihana kuunnella, kun joku toinen laulaa oman kappaleesi <33 Haluaisin itsekin kokea sen tunteen, mutta se jää vain unelmaksi, koska musiikilliset lahjani ovat niin minimaaliset :') Niistä koskaan mitään tule, mutta haaveissa on hyvä elää.


Useampikin kappaleista on saanut tunteet pinnalle, mutta yksi on ylitse muiden: joka ikinen kerta kun kuulen sen, alan itkeä - tai kuten kappaleen tulkitsija ilmaisisi "silmät hikoilee" :'). Äiti kysyi minulta eilen, että mitä ajattelen sitä kappaletta kuunnellessani, kun alan itkeä, mutta ei siinä tarvitse edes mitään ajatella: se itkettää minua kuitenkin. Enkä mä vaan voi sille mitään. Kai mä ajattelen tarinaa, jonka tulkitsija kertoi ennen kuin aloitti kappaleen.
Joko te haluatte tietää mikä kappale on kyseessä? Jonne Aaronin tulkinta Kaija Koon kappaleesta Kylmä ilman sua. Ihan uskomaton! Itkettää nytkin tätä kirjoittaessa :') Jostakin syystä kappale vain vetoaa ja menee niin syvälle sydämeen <333 Aivan mahtava kappale, mahtava Jonne <33 Rakastan tätä kappaletta, sekä sen Kaija Koon alkuperäisversiota, että tätä Jonnen tulkintaa. En voi kuin tiivistää tunteeni kahteen pieneen sanaan: voi mahtavaa! Kuunnelkaa se, niin luultavasti ymmärrätte.


Mulla on kuitenkin muitakin suosikkeja, mutta tämä yllä mainittu on kyllä ehdoton kestosuosikkini.
Haluan nyt listata muutaman suosikkini Vain elämää - ohjelman kappaleista:

I Jonne Aaron - Kylmä ilman sua (eei luoja sentään<333)
II Jari Sillanpää - Liekeissä (ei luoja, toi on oikeesti mahtava)
III Jonne Aaron - Rio Ohoi (Rio Ohoi!!)
IV Jonne Aaron - Syytön (miten mahtava)
V Kaija Koo - Mikä siinä on (ei muute pahemman kuuloista)
VI Jare - Levoton tuhkimo (mahtava versio, kertsi on ihan mahtava<33)
VII Jare - Tinakenkätyttö (vooi, kun ei pääse niin korkeelle<33)
VIII Katri Helena - Elossa taas (en ole kuunnellut alkuperäistä, mutta käännös on komea)
IX Erin - Vapaa (vähän erilainen, kuin alkuperäinen, mutta tykkään silti)
X Nipa - Tuhlaajapoika (länkkärimeininkiä tosiaan)
XI Jonne Aaron - Jippikayjei (mä vaan jostain syystä tykkään tästä :')

Siitä huolimatta, että edessä on numerot, eivät nämä ole missään järjestyksessä. Suosikit saattavat muuttua sitten, kunhan Katri Helenan jakso on tullut, ei tiedä :') Hui sentään, silmät hikoilee edelleen.
Toivottavasti nämä kappaleet herättäisivät teissäkin jonkinlaisia tunteita, niin kuin ne herättävät minussa <333


Ja näin tähän loppuun: Suomi - Tshekki, 0 - 1. Että, nyt vähän ottaa päähän x(

En nyt laita biisiä, koska ylempänä niitä on ihan kasapäin. Kuunelkaa niitä, löytäkää oma suosikkinne ja kommentoikaa. Se on vain elämää!

Sä tarttet siivet, sä tarttet juuret

Sori kauheesti, kun aikaa edellisestä postauksesta on vierähtänyt jälleen niin pitkää. Jotenkin vain en ole millään keksinyt mitä kirjoittaisin, enkä sitten ole kirjoittanut mitään.


Kuinka moni on menossa katsomaan lähiaikoina jonkin elokuvan? Itsellä on tulossa kaksi, jotka pitää mennä katsomaan: Twilight Aamunkoi 2 ja Hobitti. Viimeisenä mainittu Hobitti on aivan pakko käydä katsomassa, syys että pidän kovasti trilogiasta Taru sormusten herrasta ja Hobitissa on useita näyttelijöitä tästä trilogiasta, joka siis filmasoitiin kymmenen vuotta takaperin (milloin aika on alkanut lentää?).


Olen jälleen syventynyt ajatuksiin todellisen elämän Nälkäpelistä, kun katsoin äskettäin DVD:ltä Nälkäpelin. Millä kannalla itse olet: olisitko pelinjärjestäjä ja omalla tavallasi vastuussa kaikkien viattomien lasten kuolemista? Vai olisitko mielelläsi tribuutti, joka joutuu haastamaan toiset nuoret ja tappamaan heitä selvitäkseen itse hengissä? Vai olisitko mielelläsi se, joka jää katsomaan televisioruudusta tosi-tv:tä, josta osa ihmisistä menee täysin sekaisin?
Myönnän, että kuulun itse mielelläni viimeiseen porukkaan. Kuka asettuisi muka minun vuorollani vapaaehtoiseksi? Tai kenen vuorolla minä?

Ajattelin juuri äskettäin Haymitchiä ja sitä, miten jokin traumaattinen kokemus voi saada ihmisen luopumaan edellisistä elämäntavoistaan ja siirtymään täysin uuteen: Haymitch meni sekaisin ja alkoi juoda alkoholia humaltumiseen asti. Ei siinä muuta syytä ole. Tai ehkä on, mutta uskoisin ettei ole. Sitä voi ajatella monella tapaa.
Monta kertaa elokuvaa katsoessani mietin, miten kamalaa olisi, jos se kaikki olisi totisesti totta ja istuisin katsomassa sitä suorana tv-lähetyksenä. Mutta onneksi se on vain elokuvaa ja pysyy elokuvana!

//

Mutta Nälkäpelistä kai siirrymme siihen, mitä viime viikkoina minulle on tapahtunut? Eipä juuri mitään, mikä teitä kiinnostaisi. Sain kuitenkin käsiini pidennetyn version elokuvasta Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia, mikä on positiivista :') Syyslomakin oli ja meni ja nyt on siirrytty taas koulutöihin.

Ja siitä novellista: olen yrittänyt herätellä ideoita Terra Novan suhteen, mutta mitään en ole koskaan saanut aikaiseksi. Joten ehkä soisin teille mahdollisuuden ehdottaa jotakin toista aihetta =D

Mahtavan Elonkerjuun kappaleen myötä hyvää marraskuuta! <333

Ensimmäiset talvikuvat

Joo, kävin tänään, kun olin saanut aiemman postauksen kirjoitettua, ulkona kuvaamassa tuossa ensilumessa. Ja voin sanoa, että kyllä mä taidankin tykätä lumesta: kaikki on niin kaunista kun on valkoista. Kun lunta sataa, sitä jää vain jotenkin katselemaan ja ihmettelemään. Varsinkin jos se sataa pimeällä pihalle katulamppujen valossa. Joten okei, perun edelliset sanani: onhan se lumentulo ihan kiva juttu : )

Kuvataiteellisen tason heikkous on minun oma vikani. En ole mikään mestari valokuvaamisessa.

Kävelin sitten metsässä.

Lumisateelta säilyneitä marjoja.

Aurinko paistoi taivaanrannassa ihan kiirettävän komeasti.

Tästä mä en osaa sanoa mitään.

Opastekyltti Pajulahteen.

Varmaan tästä käy ilmi missä mä asustelen : D

Toinenkin aurinkokuva. Musta rakennus tuossa on joku tehdas.

Mikähän pakkomielle mulla on näihin opasteisiin?

Viimeisiä vaahteranlehtiä.



Mulla taisi olla hiukan tylsää - piirtelin lumeen.

Pupunenkin on ehtinyt jo käydä merkitsemässä jälkensä lumihankeen :3

Kuva on väärinpäin, mutta piirtelin lumeen - taas.

Yksinäinen vaahteranlehti.

 

 



Mitäs tykkäätte? : )

When I see stars, when I see, when I see stars, that's all they are

Saatiinpas sitä ensilumi tännekin päin Suomea. On sitä jo ainakin joidenkin osalta jo odotettu: itse en tiedä olenko liioin siitä niinkään innostunut. Lumi tekee maailmasta kauniin, siitä ei voida kiistellä, mutta aina siihen liittyy ne omat huonot puolensa, kuten kaikkeen muuhunkin. Kaikkeen liittyy aina jotain hyvää ja jotain huonoa, joskus sitä vain ei tiedä kumpi on kumpaa.

Lomaa on vielä jäljellä tämä perjantaipäivä ja viikonloppu, sitten palataan taas tavalliseen arkeen. Herätykset aamulta seitsemän jälkeen eivät ole niitä lemppareitani, mutta kai ne on kestettävä, kuten tähänkin asti on kestetty. Kestän ne kuin mies, kuten tapaan itse aina sanoa. Tosin se on vähän typerästi sanottu, koska enhän minä ole mies. Mutta kai nainenkin voi kestää jonkin kuin mies?

 

 

"When I see stars, when I see, when I see stars, that's all they are
When I hear songs, they sound like this one, so come on"

 

 

Osa teistä varmaan tietääkin mistä kappaleesta kyseinen lainaus on peräisin. Fun - Some Nights. Jostain syystä pidän siitä kappaleesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se herättää kovin sekavia tunteita, enkä oikein tiedä mikä niistä on päällimmäisenä. Tunteista on moneksi, niinhän sitä sanotaan.

 

 

Kuulin tuossa, miten minusta oli sanottu, että luen liikaa ja näin päin pois. Tiedän sen itsekin: kirja kädessä kun illalla menen nukkumaan, kun yritän kuluttaa aikaani keskellä päivää, joskus jopa tunteja. Oli se sitten jokin muistikirja, päiväkirja, romaani, novelli, jokin muu. Luen tosiaan aika paljon, vaikka mitä väliä sillä on? Ihmiset tekevät eri asioita ja siihen on minun mielestäni enemmänkin kuin täysi oikeus. Ei minusta kenellekään pitäisi tulla sanomaan mitä hän ei saa tehdä ja mitä ei, jos se vain on järkevää ja hän pitää siitä. Siksipä mä mietin juuri äsken:

 

Mitä saisit siitä, jos menisit kieltämään kirjailijalta kirjoittamisen?

Luultavasti vihat niskoillesi tai haukut häneltä kirjassaan, joka valmistuisi sinun kiellostasi huolimatta.

 

 

Mitä saisit siitä, jos kieltäisit lääkäreiltä sairaiden auttamisen?

Maailma täyttyisi sairaista ihmisistä, jotka eivät saa reseptilääkkeitään.

 

 

Mitä saisit siitä, jos kieltäisit poliiseilta järjestyksen valvomisen?

Kaupunki ja maailma vilisisi varkaista ja rattijuopot kulkisivat vapaina, seksuaalirikolliset kulkisivat muiden keskellä, huumekauppa lisääntyisi ja yhä enemmän...

 

 

Entä mitä saisit siitä, jos kieltäisit kaiken tämän ja vielä muutakin?

Maailma olisi luultavasti hyvin tylsä, karmiva paikka asua ja täyttyisi ylikansoituksesta, ja lopulta tulisi oikeasti se maailmaloppu.

 

 

Mitä järkeä? Tähän liittyy myös se toinen juttu: miksi mennä arvostelemaan toista siitä, mitä hän tykkää tehdä ja mistä hän tykkää puhua? Toiset tykkäävät puhua pitkin päivää koulussa pojista, toiset tietokonepeleistä, toiset edellisenä päivänä katsomastaan elokuvasta, toiset lemmikeistään ja toiset hyvin menneestä pistokokeesta tai isosta kokeesta. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä. Ja tekeekö hänen puheenaiheensa ihmisestä jotenkin nolon tai erilaisen? Eivät. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi siitä, mistä hän pitää, miltä hän näyttää, mitä hän tekee vapaa-aikanaan.

Joskus ihminen voisi miettiä, ennen kuin sanoo kenellekään mitään ilkeää hänen tekemisistään tai sanomisistaan (toinen juttu jos ne ovat satuttaneet sinua tai jotain toista), miltä itsestä tuntuisi jos jokui tulisi selvittämään sinulle: jos kaverisi harrastaa vaikka taistoluistelua tai ratsastusta ja sinä et siitä pidä, älä mene haukkumaan kaverillesi, jos et lajia ole itse kokeillut. Yllämainitut ovat niitä kaikkein typerimpiä kiusaamisen aiheita.

 

 

Jotkut voivat ihmetellä, miksi minä mietin tällaisia. Älkää itse miettikö, jos teitä ei huvita. Jokaiselle tulee varmasti päiviä, jolloin miettii elämän tarkoitusta tai muuta ihmeellistä: tänään oli minun päiväni miettiä. Milloin on sinun? :)

 

 



Nimetön

Muutin sitten blogin ulkoasua ajankuluksi. Uusi banneri olisi tarkoitus tehdä kun tässä aikaa olisi ja keksisin millaisen teen. Vaikka en mä sano, että tuossa Nälkäpeli-bannerissakaan mitään vikaa olisi: vaihtelua vaan. Enkä mä mene kehumaan sitä ihan mahtavaksikaan.

Tänään on kai sitten syysloman ensimmäinen virallinen päivä. Taas on syysloma. Vastahan se oli. Ensikesänä on ripari ja kesällä on paljon muutakin (varautukaa, että kesällä ei tule paljoakaan postauksia), mutta yritetään selvitä niistä. Viikko ennen syyslomaa oli taas aivan samanlainen: tylsä ja normaali, ilman mitään jännää. Saatiin tosin sovittua parin kamun kanssa koska ollaan menossa katsomaan Aamunkoi 2 osa. Ei siitä sen enempää : D

Muutoksia on siltäkin taholta, että lukujärjestys vaihtui. Matikka tuli, historia meni. Voi nyyh :((
Ehkä mä kestän.. Kyllä kestän. Pakko on.

Mulla ei ole mitään ideaa millaisia postauksia tekisin, joten ehdottakaa mulle jotakin. Se olisi tosi mukavaa :D Mulla ei ole oikein innostusta kuitenkaan videopostauksiin, joten jätetään ne ehdottamatta.

Ei mulla sitten muuta. Heispun taas, ystäväiset.

Ihmettelyä ja vielä lisää ihmettelyä

Joo, eli taas on toista viikkoa viimesestä päivityksestä vierähtäny ja taas mä alistun siihen anteeksipyytelyyn. Ei vain ole aina asiaa, mitä pitäisi kirjoittaa tänne. Sen verran voin sanoa, että kuluneella viikolla ei ole tapahtunut oikeesti yhtään mitään! Ja tääkin päivä oli oikeastaan aika tylsä:

No okei, äikäntunnit on yleensä kivoja. Mun toinen lemppariaine koulussa, historian lisäksi (älkää, jooko :'). Mutta sitten oli liikkatunti ja... jalkapalloa -.-' Ja jalkapallohan ei ole mun lajini, ei sitten yhtään. Jo harjoituksissa meni pää ihan pyörälle ja sitten oli vielä pelaamista niin huhheih, mä olin sen jälkeen tosiaan ihan pannaria. Mutta mä onnistuin aika mahtavassa potkussa: mä sain varmaan ekan kerran elämässäni sen pallon lentämään. Siis ihan oikeasti lentämään sillä tavalla viuuh yms x)) Menin vaan eteen ja potkasin niin joha lähti. Naurettiin sitä sitten parin kaverin kanssa siinä vähän aikaa : DD

Mutta viimeisellä tunnilla tämä koeviikko sai virallisesti alkunsa, ja milläs muullakaan kuin historian kokeella. Pää hajoaa: olen ylpeä jos saan siitä edes yläarvoisen. Oli kyllä niin typerä aihe, että... Pitkä ainakin, ja piti lukea Hitleristä yms. Ei, yäh o_o
Huomenna olisi vuorossa fysiikan koe (ja arvatkaa kuka ei ymmärrä fysiikasta yhtään mitään :') Mä luin mummolassa alueen kerran ja teki mieli heittää kirja seinään. Kuka sellasia jaksaa lukea? Oikeasti.. Ketä kiinnostaa, kuka voi olla niin kiinnostunut, että alkaa opettaa sitä, tai ryhtyy fyysikoksi, tai jotain? Kaheli siinä pitää olla, sanon minä.


Lista siitä mitä kaikkea mä tekisin mieluummin kuin lukisin kokeisiin:

1. Kirjoittaisin (siis tarinoita; novelleja, romaaneja, runoja)
2. Lukisin (jotain muuta kuin koulukirjoja)
3. Surffaisin netissä (...ja etsisin näin mahd. jotain hyödyllistä tai tappaisin aikaa)
4. Katsoin televisiota (jos sieltä tulisi jotain, jos ei niin sitten digiboxin nauhotuksia vaan)
5. Ampuisin jousipyssyllä (joka tuolla mua odottaa)
6. Leikkisin olevani joku muu, kuin kuka olen (tykkään leikkiä sitä aina välillä pääni sisällä :')
7. Nukkuisin! (tämä on ehkä se, mitä mä tekisin kaikkein mieluiten, ainakin nyt)

Mutta, carpe diem, huomenna on hetkellinen (hemmetti HETKELLINEN) vapaus kokeisiin lukemisesta. Paitsi pitää jo huomenna vähän lukea sitä saksaa (mulla on koe torstaina), ja biologiaa (kasvikoe perjantaina). Sitten onkin jo selvitty kokeista kun viikonloppu alkaa <33 Aih, mä sitten rakastan viikonloppuja.
Ja arvatkaa ketä suututtaa mennä huomenna valinnaisen musiikin tunnille, kun tiedetään varsin hyvin, että sen jälkeen on tappava fysiikan kaksari...


Mutta jos siirtyisimme ärsyttävistä koeaiheista takaisin johonkin muuhun, niin kenelle lukijoistani on tuttu tämä Meg Cabotin kirjoittama sarja Prinsessapäiväkirjat? Suosittelen ihan oikeasti. Se on hauska, kirjoitettu puhekielellä ja päiväkirjamuodossa. Se ei ole mitään jatkuvaa prinsessahömpötystä, niin kuin nimestä voisi kuvitella, vaan ekassa kirjassa Mia Thermopolis (päähenkilö) saa tietää olevansa pienen ruhtinaskunnan ainoa kruununperijä. Mia on 14 vuotta (mikä siis sopii hyvin kun itsekin olen) ja ihan tavallinen new yorkilainen. No okei, toki siinä on ihmissuhdesotkuja (äiti alkaa seurustella algebran open kanssa, suurin ihastus on jotain ihan karmeaa..) mutta ihan sama, se on hauska :') Itse luen jo toisen kirjan puolivälissä. Kannattaa lukea, mutta jos ette tykkää niin älkää sitten: mielipiteistä ei pidä kiistellä.

Mä olen alkanut ottaa selvää, jostain kumman syystä, vasenkätisyydestä, sillä itse kuulun tähän vähemmistöön (vau, tiedätte musta taas jotain uutta!). Jostain syystä aihe "kiehtoo" mua. Tai, en mä tiedä. Se on periytyvää ja lällällää, mutta.. Siitä on kiva lukea. Kattokaas tätä! Menin ihan äimäksi kun luin että Tom Cruise, Barack Obama, Cheek, Bruce Willis, Robin ja Justin Bieber ym. ovat vasenkätisiä. Jännää.

Ja sukututkimus kiinnostaisi myös. Kerroin siitä hissan opelle jossain yhteydessä, mitä en valitettavasti muista, mutta hän kehotti liittymään kurssille. Voisi liittyäkin. Tai hakea tietoa kirkon kirjoista. Voisi olla hauskaakin : )

Okei, mutta minä lähden nyt lukemaan fysiikkaa jotta siitäkin kokeesta yläarvoisen saisin. Heipsulivei, ystäväiseni, nähdään taas!<33

P.S. Nyt ette saa mitään kappaletta kuunneltavaksi, sori.

Kekrimarkkinoilla keskiaikaa

Parhaiten tätä lauantaita voisi kuvata sanalla taivaallinen. Olin siis äidin kanssa Kekrimarkkinoilla Tuusulassa <333 Markkinat olivat aivan ihanat, vaikka itsellä vähän flunssainen olo onkin ja nokka vuotaa. Päivän mittaan tuli muutamassa vaiheessa vähän paha olokin, mutta ei se tahtia haitannut. Ei varsinkaan silloin, kun jälleen kohokohtana Rohan tallien hevosturnajaiset <333 Kaksi kertaa näin tänäänkin tuon mainion spektaakkelin ja jälleen sain uusia kuvia : DD Pitää vielä miettiä laitanko niitä tänne.

Markkinoille siis lähdettiin aamulla noin puoli yhdentoista aikaan, kun äiti kävi bensaa hakemassa ja siinä samalla käytiin Nastolan ABC:n kirjakaupassa. Ei siellä mitään ollut, lähdettiin pois ja sitten lähdettiin Tuusulaan. Mitäs siinä meni, noin tunti ja oltiin siellä vähän ennen kahtatoista. Markkinat alkoivat kahdeltatoista, mutta kyllä meidät sinne sisälle päästettiin ja oli siellä jo muutamia ihmisiä ennen meitä.

Markkinat oli järjestetty söpöksi pikkuiseksi paikaksi ja tunnelma oli varsin suloinen. Kierreltiin alustavasti äidin kanssa ensin ja sitten mentiin vähäksi aikaa katsomaan mitä kentällä tapahtui: Tykkisisarkunta ampui tykillä ja Harmaasudet ry esitti taistelua. Hienoa^^ Miekat kolisivat ja siinä olisi ihan oikeasti sattunut, jos ei olisi ollut suojuksia : O Onneksi oli.

No mutta, esitysten jälkeen sitten taas kiertelemään. Minulla oli siinä vaiheessa hieman flunssainen, hieman turtunut ja väsynytkin olo mutten antanut sen häiritä. Olin kuitenkin itselleni mieluisassa paikassa ja odottamassa sitä varsinaista spektaakkelia, joten enhän minä voinut alistua huonolle ololleni :'D Joka sitten lähtikin, ilmeisesti alistumattomuuteni ohessa.

Kello oli jotain vähän vaille kaksi, varmaankin kahtakymmentä vaille, kun suorastaan ryntäsin turnajaiskentän laidalle varaamaan itselleni oivaa paikkaa kuvatakseni. Tässä vaiheessa ei enää flunssa vaivannutkaan, ainakaan niin pahasti, joten mikään ei minua enää estänyt. Puoli kolme turnajaiset sitten alkoivat ja arvatkaa: mä unohdin, että mulla mitään flunssaa koskaan olikaan! Mä en muistanut mitään muuta, en ajatellut mitään muuta: näin vain haarniskoidut ritarit kentällä, en mitään muuta. Okei, tämä saattaa kuulostaa vähän typerältä, mutta näin se oikeasti meni.

Turnajaiset (<333) loppuivat vähän yli kolme ja sanoin äidille, että mä en suostu lähtemään. Seuraavat turnajaiset olivat viideltä; kahden tunnin päästä. Kierreltiin ja löydettiin jotain ostettavaakin (joista kuvia joskus myöhemmin : ) ja sitten vain taas "kärkyttiin", kuten minä asian ilmaisin, siinä turnajaiskentän laidalla paikkoja varaamassa. Kaksi tuntia meni muuten ihan kamalan nopeasti! Kohta sitä taas tuijotin vain turnajaiskenttää, enkä muistanut mitään muuta.

Mä sitten rakastan Rohan talleja <333 Jos joku heidän porukastaan joskus eksyy tänne blogini puolelle (mikä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä :'), haluan että he tietävät, että täällä koneen toisella puolella on yksi fani <333 Menkää hei oikeasti katsomaan ihmiset jonnekin heidän turnajaisshownsa! Se on todela vaikuttava ratsastusesityksenäkin jos ei keskiajasta ja ritareista ynnä muusta ei niin välitä. Suosittelen lämpimin sydämin <333 Minä ainakin rakastin sitä ensimmäisestä nanosekunnista asti. Osaan ritareiden esittelyt jo ulkoakin :') Hoen niitä vähän väliä (myönnän: esim. aina ennen kuin nukahdan :') Se on oikeasti aivan järjettömän ihana. Minullakin tuli tänään täysi 10 kertaa täyteen :'D Olen nähnyt turnajaisshown nyt yhteensä 10 kertaa, enkä vieläkään kyllästy!
Alakuloiseksi veti vain tieto siitä, että Kekrimarkkinoilla he esiintyivät viimeisen kerran tänä vuonna ja seuraavat turnajaiset ovat vasta ensi vuonna. Muutama kyynel tuli vuodatettua kotimatkalla ja vielä kotonakin :''( Mutta mielenkiinnolla odottamaan ensivuotta ja että onko heillä mahdollisesti uusi show : )

Pieni miinus markkinoissa: viimeisten turnajaisten lopussa alkoi sataa kaatamalla. Öääh, ei ole hyvä kun kastuu flunssaisena D: Silti minä vain jaksoin taputtaa ja huutaa "Wuhuu" shown loppuun asti : ) Jäi kyllä hyvä mieli markkinoista, vaikka sitä tulikin itkettyä kotimatkalla. Mutta, tunteellisia kun tässä ollaan niin minkäs sille mahtaa :')

Haluan jakaa teille vielä yhden sievän kappaleen:

Farewell to Nova Scotia

Edellisestä postauksesta jo taas aikaa. Kiitän, että jälleen blogini on saanut lukijakuntaansa uuden jäsenen <33 Kiitos tästä.

Ja sitten vähän kuluneisiin kuulumisiin. Ei tässä mitään sen ihmeempiä ole tapahtunut. Säitäkään ei ole pidellyt, että olisin voinut lähteä etsimään otollista paikkaa jousiammunnalle jostain lähiympäristöstä. Jospa sitä viikonlopun aikana lähtisi. Olisi nimittäin kiva ampua jossakin muuallakin kuin kotona sisällä tyynyjä. Se ei ole oikein mieleeni. Siinä ei saa kunnolla harjoitustakaan, vaikka tähtäämiseen se on vallan mainiota. Olen huomannut kehittyneeni tähtäyksessä^^. Okei, en mitenkään kehuskele.. Vieläkin se on hakusessa :''D
Ja miten kiva sitä olisi kuvitella itsensä johonkin muuhun maailmaan missä oikeasti on ja ampua sitten luonnon helmassa. Tässähän rupeaa ihan hengelliseksi :''D

Te siis haluatte että teen novellin jostain tv-sarjasta. Laittakaapas kommentteja mistä tv-sarjasta ja kommentoin siihen sitten, että otanko ehdotuksen vastaan ;D Saa sinne kirjoittaa useammankin ehdotuksen. Kaikkia sarjoja en välttämättä ole katsonut, eli esim. mitään Frendejä tai Buffy Vampyyrintappajia ei sinne kannata kirjoitella. Mutta NCIS Rikostutkijoista Lostiin, Terra Novaan ja Alcatraziin käy kyllä muuten ;D Ja mielellään aihekin sitten, että millainen novellista saisi tulla^^ Odotan tätä haastetta innolla.

Löysin tässä toissapäivänä biisejä yhtyeeltä, joka esiintyi Verlan aika-tapahtumassa 4.-5.8.-12 : DD Laitanpas teille kuunneltavaksi yhden biisin heiltä. Mä tiedän, mutta tota rytmiä on kiva bilettää x))

 

 

Tämän myötä sitten kiitos ja ehdotuksia novellista tulemaan!

Syyskuista keskiviikkoa!

Morjensta ;D
Päätin taas tulla kirjottamaan blogiin, vaikka mitään järin ihmeellistä ei taaskaan ole tapahtunut. Ihmeellistä ja ihmeellistä, kyllähän tänään vaikka mitä kivaa kävi : DD

Ensiksi, äikän kaksari. Äikässä on aika paljon sellasta, mistä tykkään, mutta ne aikamuodot ja muut typerät on ihan oikeasti jotain plääh -.- Syvältä. Mutta ilmaisutaito ja kirjoittaminen. Saatiin muuten tänään kaverin kanssa tunnilla kunnon naurukohtaukset yhtä ilmaisutaito-juttua harjoitellessamme käytävällä. Toivottavasti kukaan ei kuullut x))
"Mä olen sanonut sulle näistä roskista jo aiemminkin!"
"Niin olet tainnut.."
"Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää puhetta?!"
Jne. Haha, se oli hauskaa. Piristi kunnon naurukohtaus mukavasti aamupäivää :''D
Petyin kuitenkin kun bilsan tunnilla ei mentykään metsään D; Mutta ensi viikolla varmaan ;D Sitten oli ruotsia (hyi kamala) ja fyssaa (hyi kamala).
Koulupäivän jälkeen menin kuitenkin kaverilleni. Samaiselle kaverille, jonka kanssa repeiltii äikän tunnilla ;D Käytiin hänen koiransa kanssa lenkillä, katsomassa hevosia ja muita kivoja, kerättiin koulutehtävää varten vähän lehtiä ja sitten mentiin tietokoneelle ;D Toivon, että tämä kyseinen lukijani tietää, että tarkoitan häntä =D Mulla oli ainakin hauskaa, joten toivottavasti hänelläkin =DD

Käytiin sitten kirjastossa ja löysin taas vähän luettavaa: koulun vapaaehtoista kirjallisuusdiplomia varten lainasin Ilkka Remeksen kirjan Draculan Ratsu. Saa nyt nähdä millainen kirja se on ;D Onko joku lukenut sen?

Ja nyt mä vaan sitten istun. Käytiin kaupassa ja hommasin Suosikki-lehden, kun siellä näytti olevan kaikkea jännää. 3,90€ niin ei kovin paha hinta kun normaalisti yli 6€. Iihan kivaa ;D
Harkitsin tossa että ampuisin vähän jousella, mutta en mä viiti häiritä äitiä. Saksan läksykin pitäis tehä ja plääh. Ehkä mä tästä kohta raahaudun läksyjen eteen. Ei vaan millään huvittaisi, teille on kiva kirjottaa vaikkei mitään asiaa olisikaan ;D

Mut, nyt mä lopetan tän kummallisen syyskuun sekoittaman postauksen, että...

Auf Wiedersehen!

Jotain satunnaista

Eli hei taas, täälä Cleru taas pikku postauksen merkeissä. En mä nyt oikeen tiedä mitä mun pitäis tässä kirjotella, mutta kun edellisestä postauksesta alkaa jo taas olla toista viikkoa niin ajattelinpahan vain. Saatte tyytyä epämääräisiin kirjoituksiin joilla ei ole syytä eikä seurausta.

Ensiksi mua ärsyttää että on taas syyskuu. Ja syksy. Kohta on talvi ja lunta ja pakkasia. Ja se tietää myös sitä että koulussa on taas luvassa hiihtoa ja luistelua. Voe elämä. Kumpikaan niistä ei ole mun laji, mutta jos pitää valita: kyllä mä mieluummin luistelen. Aikoinaan menin jopa koulun kentälle kamujen kanssa luistelemaan, mutta eipä sitä enää tule lähdettyä. Menny jotenkin fiilis koko hommasta.

Mua naurattaa se, että äidinkielen aineeni venyi 10 sivuiseksi, vaikka olin suunnitellut siitä noin 5 sivun pituista pätkää. Tämä on mulle ihan sitä normaalia, koska kirjoitan muutenkin paljon. Juuri tuossa äsken katsoin tuota yhtä keskeneräistä tarinaani: ensimmäisen luvun pituus on yhdeksän sivua, toisesta piti tulla saman pituinen niin vetelee jo sitä yhdettätoista. Että tällasta...
Mulla on varmaan kymmeniä tarinoita kesken, eikä mikään niistä näe loppuaan vielä pitkään aikaan. Pisin on varmaan 15 luvulla 80 sivua pitkä, enkä mä sitäkään ole kirjoittanut moneen aikaan.

Joo, itseäkin alkaa nyt jo hermostuttaa. Kirjoitan vaan mitä päähän juolahtaa, eikä mulla mitään aihetta tälle postaukselle olekaan: kuten näkyy jo otsikosta.

Mä olen tehnyt kyselyn siitä novellin aiheesta ja herranen aika sentään. Mun pitää jo alkaa suunnitella sitä. Mä pidän teitä jännityksessä, minkä aiheen sitten valitsettekaan, koska aion tehdä vielä uuden kyselyn ;D Olen ilkeä.
Tässähän mä itseasiassa voisin myöntää, että lempinimeni on Pannari. En tiedä kuinka moni siitä tietää, muutama lukija ainakin. Joo, nimi on aika outo, mutta siihen liittyy ihan tarinakin. Mut on lyöty paistinpannulla länään eräässä keskustelussa nettifoorumilla. Siitä asti mä olen ollut heille Pannari. Cleru-Pannari. Clearwater on siis hyvin yleinen nimimerkkini ja tuleekin sitten Twilightissa esiintyvien Seth ja Leah Clearwaterin sukunimestä. Liikkunut netissä tällä nimellä jo yli vuoden. Kesällä taisi tulla toinen vuosi(?) Clearwaterina täyteen. Naurattaa jo aivan liikaa tuo Pannari, joten pitkään olen harkinnut nimimerkin vaihtoa, mutta luopunut ideasta.

Kylläpäs turhien aiheiden postaus venyy taas. Älkää ottako tästä nokkiinne, rakkaat lukijat.

P.S. Olen pitkään miettinyt, että miten saisin tuonne postauksen alareunaan, jossa näkyvät myös tunnisteet, sen Toiminnot-kohdan? Olen niin typerä, etten tiedä ja jos joku voisi minulle sen kertoa, se olisi kiva ;D Kommenttia vain tulemaan miten voisin sen sinne säätää. Kiitoss <3

Uno, Dos, Três~

Edellisestä postauksesta on jo aikaa, mitä mä jälleen kerran joudun pyytämään anteeksi. Aika on kulunut, eikä ole ollut jaksamista / intoa tms. kirjoittaa. Teidän täytyy vain sopeutua postaustaukoihin..

Sitten varsinaiseen aiheeseen: mä taisin luvata, että kerron teille jotain Hämeenlinna-reissusta? Kuvia sieltä ei nyt ole luvassa, mutta kuulumisia sitäkin enemmän. Kokemus oli aivan mahtava, tykkäsin todella! Pidin ranneketta kädessäni vielä yli viikon markkinoiden jälkeen ;D Surullisin mielin leikkasin sen kädestäni pari päivää sitten.
Mutta se oli kerta kaikkiaan aivan ihana kokemus: kävellä siellä koko päivä keskiaikaisiin mekkoihin ja pukuihin sonnustautuneiden ihmisten keskellä Hämeen linnan läheisyydessä. Ai että <33 Ja jälleen kerran kohokohtana: Rohan tallien hevosturnajaiset! Mä sitten rakastan sitä, vaikka tulikin nähtyä viikonlopun aikana turnajaiset yhteensä neljästi. Ei niitä vain voi olla rakastamatta! Ratsastusnäytöksenäkin todella vaikuttava ja siihen lisäksi vielä ritarit haarniskoineen ja aseineen niin siinä on keskiaikahörhöt paratiisissa : DD Esimerkiksi minä. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunteiden euforiaa. Vai miten sitä pitäisi kuvailla, en tiedä..
Toinen vaikuttava näytös oli Barbarian Horses. Ilmeisesti olivat Venäjältä. Esittivät taitoratsastusta, mikä oli myös enemmän kuin hienoa. Äärettömän taitavia! En osaa edes kuvailla niitä kaikkia temppuja, mutta yhdessäkin ratsastaja oli vain puolittain hevosensa selässä ja kykeni koskemaan kädellään hiekkaa O_O Siinä olisin minä ollut aivan paniikissa. Mutta sekin oli todella hieno! Kertakaikkiaan aivan mahtava viikonloppu, unohtamatta kaikkea muuta mitä siellä oli! Ja se, kun et tuntenut sieltä ketään ja saatoit kävellä aivan rauhassa. On nimittäin tosi ärsyttävää jos vastaan tulee joku tuttu ja sen kanssa pitää pysähtyä tunniksi, varsinkin silloin jos et itse tunne sitä.

Hämeenlinna-viikonloppu oli siis aivan taivaallista: lauantaina 6 tuntia ja sunnuntaina 4h, koska markkinat sulkeutuivat sunnuntaina 17.00 ja lauantaina oltiin siellä vielä ennen seitsemääkin ;DD Ja mentiin aamusta hieman kahdentoista jälkeen, koska puoli yhdeltä oli turnajaiset. Mitä vain turnajaisten tähden <3 Okei, ei mitä vain mutta melkein : DD Melkein mitä vain, tosiaan..

Okei, nyt kun on Hämeenlinna-kuulumiset hoidettu, voidaan siis kysyä mitä mulle nyt kuuluu. Nyt kuuluu ihan hyvää, koulu on mennyt mukavasti ja näin. Eipäs tässä sen suurempia.
Kaverin kanssa tuli käytyä linja-autolla Lahdessa tuossa viikko takaperin lauantaina. Löysin vain kolme DVD:tä, yhden pokkarin.. En mitään muuta. Uuden Sherlockin 1 kausi Citymarketista, Robin Hood ja Taivaan pilarit Anttilasta ja Palava maa-pokkari Suomalaisesta (kuuluu Bernard Cornwellin historialliseen sarjaan, josta olen joskus kirjoittanut).

Muuten: järjestän teille kyselyn piakkoin, että haluaisitteko te minun laittavan tänen joskus jonkin pienen novellin, jonka olen kirjoittanut tms. Kommentoikaas mitä olette mieltä jos vastaatte kyselyyn myöntävästi.

Ja vielä loppuun vähän musaa. Yksi, kaksi, kolme ;DD

Koulu ja uudet kujeet

Noniin, tässä sitä taas ollaan: tänään joutui taas heräämään aamulla 07.30 ja lähtemään kouluun 8.30. Kaverin kanssa oltiin sovittu menevämme yhdessä ja sitten pihasta pyörillä lähdettiin kohti koulua n. 2km päähän. Tuntui kummalliselta palata taas siihen pihaan ja nähdä kaikki ne yli 300 ihmistä siinä samassa pihassa, mutta oikeastaan se alkaa tuntua kohta taas jo melkein "kodikkaalta", koska siihen tottui jo viime vuonna. En mä nyt sano, että se kivaa olisi. Koulu ei oikein ole kivaa, varsinkaan jos pitää mennä aikaisin ja herätä sen vuoksi aikaisin ja pääset sitten kotiin vähän yli kolmen -.- Nou.

09.00 alkoi sitten koulu, kaikkien piti tunkea ruumiinsa ja naamansa saliin muiden ihmisten keskeltä. Rehtori lausui siinä muutaman sanan; jotenkin samat kuin viime vuonna (?). Sitten meidät jaoteltiin luokkiin - tämä ei siis tarkoita sitä, että luokat olisivat vaihtuneet. Varmaankin tämä tehtiin siksi, että kaikki löytäisivät omiensa luokse. Päivä kului luokanvalvojan kanssa, kotiin päästiin 12.35. Okei, luokanvalvoja päästi 12.25...

Valinnaisaineiksi sain ne, mitkä olin toivonutkin: saksa, musiikki ja kotitalous. Valinnaisia siis kolmena päivänä viikossa: musiikki tiistaina, saksa torstaina ja kotitalous perjantaina.
Muuten lukujärjestykseni näyttää tältä:

Maanantai
8.30-13.25
Äidinkieli
Liikunta
Liikunta
Ruokailu
Uskonto
Historia

Tiistai
8.30-15.10
Englanti
Englanti
Historia
Ruokailu
Musiikki
Musiikki
Fysiikka
Fysiikka

Keskiviikko
8.30-13.25
Äidinkieli
Äidinkieli
Biologia
Ruokailu
Ruotsi
Fysiikka

Torstai
8.30-15.10
Saksa
Saksa
Terveystieto
Ruokailu
Ruotsi
Historia
Historia
Äidinkieli

Perjantai
8.30-14.10
Englanti
Biologia
Opo
Ruokailu
Terveystieto
Kotitalous
Kotitalous

^^Tältä siis näyttää lukujärjestykseni 14.8-12.10.-12
Huomenna lukujärjestyksen mukaan, eli 8.30-13.25. No ok, ihan kiva...

Toivotan lukijoilleni hyvää koulun alkua ;D

Blogin tilastoja

Huomenta ihmiset ;D Ajattelin tässä nyt lisäillä Blogin tilastoja teille katseltaviksi. En tiedä mitä järkeä siinä on, mutta kunhan nyt vain.

Tekstit

Kohde	Sivun katselut

Mikä kesä...?

28.6.2012, 2 kommenttia

2

Kesäisiä retkiä

5.7.2012, 2 kommenttia

2

Tyhmää .__. ... ja juhannusta..

27.6.2012, 2 kommenttia

1

Jousiammuntaa

12.6.2012, 2 kommenttia

1

Kaunis kesäpäivä!

14.6.2012

Tekstit

Kohde	Sivun katselut

Kesäisiä retkiä

5.7.2012, 2 kommenttia

10

Jousiammuntaa

12.6.2012, 2 kommenttia

9

Mä lupasin niitä kuvia...

6.6.2012, 4 kommenttia

8

Mikä kesä...?

28.6.2012, 2 kommenttia

7

Tyhmää .__. ... ja juhannusta..

27.6.2012, 2 kommenttia

5

Musiikkia ja pistokokeita

27.3.2012

3

I'm here again!

26.4.2012

2

Mikäs tässä..

15.4.2012

2

Toiveita

26.3.2012

1

Jaksaisko nää viimeset neljä päivää?

29.5.2012

Sivun katselut maittain

Suomi                   
542

Venäjä

20

Saksa

8

Yhdysvallat

5

Britannia

2

Ranska

1

Intia

1

Latvia

1

Malesia

1

Turkki

1

Sivun katselut selaimittain

Kohde Sivun katselut

Internet Explorer

285 (49%)

Chrome

184 (31%)

Firefox

86 (14%)

Safari

13 (2%)

Opera

7 (1%)

NokiaBrowser

4 (<1%)

Konqueror

1 (<1%)

NS8

1 (<1%)

Sivun katselut käyttöjärjestelmittäin

Kohde Sivun katselut

Windows

503 (86%)

Linux

46 (7%)

Other Unix

14 (2%)

iPhone

5 (<1%)

Android

4 (<1%)

MeeGo

4 (<1%)

Macintosh

3 (<1%)

Linux 2.4.22-10mdk

1 (<1%)

iPad

1 (<1%)

____________________

Tuntuu jotenkin hassulta, että Turkissa ja Malesiassa on ihmisiä, jotka katsoo mun blogiani x)))