Joo, kävin tänään, kun olin saanut aiemman postauksen kirjoitettua, ulkona kuvaamassa tuossa ensilumessa. Ja voin sanoa, että kyllä mä taidankin tykätä lumesta: kaikki on niin kaunista kun on valkoista. Kun lunta sataa, sitä jää vain jotenkin katselemaan ja ihmettelemään. Varsinkin jos se sataa pimeällä pihalle katulamppujen valossa. Joten okei, perun edelliset sanani: onhan se lumentulo ihan kiva juttu : )
Kuvataiteellisen tason heikkous on minun oma vikani. En ole mikään mestari valokuvaamisessa.
Saatiinpas sitä ensilumi tännekin päin Suomea. On sitä jo ainakin joidenkin osalta jo odotettu: itse en tiedä olenko liioin siitä niinkään innostunut. Lumi tekee maailmasta kauniin, siitä ei voida kiistellä, mutta aina siihen liittyy ne omat huonot puolensa, kuten kaikkeen muuhunkin. Kaikkeen liittyy aina jotain hyvää ja jotain huonoa, joskus sitä vain ei tiedä kumpi on kumpaa.
Lomaa on vielä jäljellä tämä perjantaipäivä ja viikonloppu, sitten palataan taas tavalliseen arkeen. Herätykset aamulta seitsemän jälkeen eivät ole niitä lemppareitani, mutta kai ne on kestettävä, kuten tähänkin asti on kestetty. Kestän ne kuin mies, kuten tapaan itse aina sanoa. Tosin se on vähän typerästi sanottu, koska enhän minä ole mies. Mutta kai nainenkin voi kestää jonkin kuin mies?
"When I see stars, when I see, when I see stars, that's all they are When I hear songs, they sound like this one, so come on"
Osa teistä varmaan tietääkin mistä kappaleesta kyseinen lainaus on peräisin. Fun - Some Nights. Jostain syystä pidän siitä kappaleesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se herättää kovin sekavia tunteita, enkä oikein tiedä mikä niistä on päällimmäisenä. Tunteista on moneksi, niinhän sitä sanotaan.
Kuulin tuossa, miten minusta oli sanottu, että luen liikaa ja näin päin pois. Tiedän sen itsekin: kirja kädessä kun illalla menen nukkumaan, kun yritän kuluttaa aikaani keskellä päivää, joskus jopa tunteja. Oli se sitten jokin muistikirja, päiväkirja, romaani, novelli, jokin muu. Luen tosiaan aika paljon, vaikka mitä väliä sillä on? Ihmiset tekevät eri asioita ja siihen on minun mielestäni enemmänkin kuin täysi oikeus. Ei minusta kenellekään pitäisi tulla sanomaan mitä hän ei saa tehdä ja mitä ei, jos se vain on järkevää ja hän pitää siitä. Siksipä mä mietin juuri äsken:
Mitä saisit siitä, jos menisit kieltämään kirjailijalta kirjoittamisen?
Luultavasti vihat niskoillesi tai haukut häneltä kirjassaan, joka valmistuisi sinun kiellostasi huolimatta.
Mitä saisit siitä, jos kieltäisit lääkäreiltä sairaiden auttamisen?
Maailma täyttyisi sairaista ihmisistä, jotka eivät saa reseptilääkkeitään.
Mitä saisit siitä, jos kieltäisit poliiseilta järjestyksen valvomisen?
Kaupunki ja maailma vilisisi varkaista ja rattijuopot kulkisivat vapaina, seksuaalirikolliset kulkisivat muiden keskellä, huumekauppa lisääntyisi ja yhä enemmän...
Entä mitä saisit siitä, jos kieltäisit kaiken tämän ja vielä muutakin?
Maailma olisi luultavasti hyvin tylsä, karmiva paikka asua ja täyttyisi ylikansoituksesta, ja lopulta tulisi oikeasti se maailmaloppu.
Mitä järkeä? Tähän liittyy myös se toinen juttu: miksi mennä arvostelemaan toista siitä, mitä hän tykkää tehdä ja mistä hän tykkää puhua? Toiset tykkäävät puhua pitkin päivää koulussa pojista, toiset tietokonepeleistä, toiset edellisenä päivänä katsomastaan elokuvasta, toiset lemmikeistään ja toiset hyvin menneestä pistokokeesta tai isosta kokeesta. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä. Ja tekeekö hänen puheenaiheensa ihmisestä jotenkin nolon tai erilaisen? Eivät. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi siitä, mistä hän pitää, miltä hän näyttää, mitä hän tekee vapaa-aikanaan.
Joskus ihminen voisi miettiä, ennen kuin sanoo kenellekään mitään ilkeää hänen tekemisistään tai sanomisistaan (toinen juttu jos ne ovat satuttaneet sinua tai jotain toista), miltä itsestä tuntuisi jos jokui tulisi selvittämään sinulle: jos kaverisi harrastaa vaikka taistoluistelua tai ratsastusta ja sinä et siitä pidä, älä mene haukkumaan kaverillesi, jos et lajia ole itse kokeillut. Yllämainitut ovat niitä kaikkein typerimpiä kiusaamisen aiheita.
Jotkut voivat ihmetellä, miksi minä mietin tällaisia. Älkää itse miettikö, jos teitä ei huvita. Jokaiselle tulee varmasti päiviä, jolloin miettii elämän tarkoitusta tai muuta ihmeellistä: tänään oli minun päiväni miettiä. Milloin on sinun? :)
Muutin sitten blogin ulkoasua ajankuluksi. Uusi banneri olisi tarkoitus tehdä kun tässä aikaa olisi ja keksisin millaisen teen. Vaikka en mä sano, että tuossa Nälkäpeli-bannerissakaan mitään vikaa olisi: vaihtelua vaan. Enkä mä mene kehumaan sitä ihan mahtavaksikaan.
Tänään on kai sitten syysloman ensimmäinen virallinen päivä. Taas on syysloma. Vastahan se oli. Ensikesänä on ripari ja kesällä on paljon muutakin (varautukaa, että kesällä ei tule paljoakaan postauksia), mutta yritetään selvitä niistä. Viikko ennen syyslomaa oli taas aivan samanlainen: tylsä ja normaali, ilman mitään jännää. Saatiin tosin sovittua parin kamun kanssa koska ollaan menossa katsomaan Aamunkoi 2 osa. Ei siitä sen enempää : D
Muutoksia on siltäkin taholta, että lukujärjestys vaihtui. Matikka tuli, historia meni. Voi nyyh :((
Ehkä mä kestän.. Kyllä kestän. Pakko on.
Mulla ei ole mitään ideaa millaisia postauksia tekisin, joten ehdottakaa mulle jotakin. Se olisi tosi mukavaa :D Mulla ei ole oikein innostusta kuitenkaan videopostauksiin, joten jätetään ne ehdottamatta.
Joo, eli taas on toista viikkoa viimesestä päivityksestä vierähtäny ja taas mä alistun siihen anteeksipyytelyyn. Ei vain ole aina asiaa, mitä pitäisi kirjoittaa tänne. Sen verran voin sanoa, että kuluneella viikolla ei ole tapahtunut oikeesti yhtään mitään! Ja tääkin päivä oli oikeastaan aika tylsä:
No okei, äikäntunnit on yleensä kivoja. Mun toinen lemppariaine koulussa, historian lisäksi (älkää, jooko :'). Mutta sitten oli liikkatunti ja... jalkapalloa -.-' Ja jalkapallohan ei ole mun lajini, ei sitten yhtään. Jo harjoituksissa meni pää ihan pyörälle ja sitten oli vielä pelaamista niin huhheih, mä olin sen jälkeen tosiaan ihan pannaria. Mutta mä onnistuin aika mahtavassa potkussa: mä sain varmaan ekan kerran elämässäni sen pallon lentämään. Siis ihan oikeasti lentämään sillä tavalla viuuh yms x)) Menin vaan eteen ja potkasin niin joha lähti. Naurettiin sitä sitten parin kaverin kanssa siinä vähän aikaa : DD
Mutta viimeisellä tunnilla tämä koeviikko sai virallisesti alkunsa, ja milläs muullakaan kuin historian kokeella. Pää hajoaa: olen ylpeä jos saan siitä edes yläarvoisen. Oli kyllä niin typerä aihe, että... Pitkä ainakin, ja piti lukea Hitleristä yms. Ei, yäh o_o
Huomenna olisi vuorossa fysiikan koe (ja arvatkaa kuka ei ymmärrä fysiikasta yhtään mitään :') Mä luin mummolassa alueen kerran ja teki mieli heittää kirja seinään. Kuka sellasia jaksaa lukea? Oikeasti.. Ketä kiinnostaa, kuka voi olla niin kiinnostunut, että alkaa opettaa sitä, tai ryhtyy fyysikoksi, tai jotain? Kaheli siinä pitää olla, sanon minä.
Lista siitä mitä kaikkea mä tekisin mieluummin kuin lukisin kokeisiin:
Surffaisin netissä (...ja etsisin näin mahd. jotain hyödyllistä tai tappaisin aikaa)
Katsoin televisiota (jos sieltä tulisi jotain, jos ei niin sitten digiboxin nauhotuksia vaan)
Ampuisin jousipyssyllä (joka tuolla mua odottaa)
Leikkisin olevani joku muu, kuin kuka olen (tykkään leikkiä sitä aina välillä pääni sisällä :')
Nukkuisin! (tämä on ehkä se, mitä mä tekisin kaikkein mieluiten, ainakin nyt)
Mutta, carpe diem, huomenna on hetkellinen (hemmetti HETKELLINEN) vapaus kokeisiin lukemisesta. Paitsi pitää jo huomenna vähän lukea sitä saksaa (mulla on koe torstaina), ja biologiaa (kasvikoe perjantaina). Sitten onkin jo selvitty kokeista kun viikonloppu alkaa <33 Aih, mä sitten rakastan viikonloppuja.
Ja arvatkaa ketä suututtaa mennä huomenna valinnaisen musiikin tunnille, kun tiedetään varsin hyvin, että sen jälkeen on tappava fysiikan kaksari...
Mutta jos siirtyisimme ärsyttävistä koeaiheista takaisin johonkin muuhun, niin kenelle lukijoistani on tuttu tämä Meg Cabotin kirjoittama sarja Prinsessapäiväkirjat? Suosittelen ihan oikeasti. Se on hauska, kirjoitettu puhekielellä ja päiväkirjamuodossa. Se ei ole mitään jatkuvaa prinsessahömpötystä, niin kuin nimestä voisi kuvitella, vaan ekassa kirjassa Mia Thermopolis (päähenkilö) saa tietää olevansa pienen ruhtinaskunnan ainoa kruununperijä. Mia on 14 vuotta (mikä siis sopii hyvin kun itsekin olen) ja ihan tavallinen new yorkilainen. No okei, toki siinä on ihmissuhdesotkuja (äiti alkaa seurustella algebran open kanssa, suurin ihastus on jotain ihan karmeaa..) mutta ihan sama, se on hauska :') Itse luen jo toisen kirjan puolivälissä. Kannattaa lukea, mutta jos ette tykkää niin älkää sitten: mielipiteistä ei pidä kiistellä.
Mä olen alkanut ottaa selvää, jostain kumman syystä, vasenkätisyydestä, sillä itse kuulun tähän vähemmistöön (vau, tiedätte musta taas jotain uutta!). Jostain syystä aihe "kiehtoo" mua. Tai, en mä tiedä. Se on periytyvää ja lällällää, mutta.. Siitä on kiva lukea. Kattokaas tätä! Menin ihan äimäksi kun luin että Tom Cruise, Barack Obama, Cheek, Bruce Willis, Robin ja Justin Bieber ym. ovat vasenkätisiä. Jännää.
Ja sukututkimus kiinnostaisi myös. Kerroin siitä hissan opelle jossain yhteydessä, mitä en valitettavasti muista, mutta hän kehotti liittymään kurssille. Voisi liittyäkin. Tai hakea tietoa kirkon kirjoista. Voisi olla hauskaakin : )
Okei, mutta minä lähden nyt lukemaan fysiikkaa jotta siitäkin kokeesta yläarvoisen saisin. Heipsulivei, ystäväiseni, nähdään taas!<33
P.S. Nyt ette saa mitään kappaletta kuunneltavaksi, sori.
