"If one day the speed kills me, do not cry because I was smiling."

Oli vaan yksinkertaisesti ihan pakko, kun tälle uutiselle olen koko illan tässä itkeskellyt.

Paul Walker 1973-2013

 

Rest in peace <33

My stereo don't play love songs at all

Hei taas. Kiiski haastoi minut ja mikäs tässä, ajattelin saman tien vastata tähän haasteeseen kuunnellen ylle linkattua biisiä, joka piristää mun fiilistä tällähetkellä tosi paljon. Muttamutta...


Säännöt :

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

3.Haastetun pitää 11 kysymystä uusille haastetuille.

4.Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5.Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

 

 

11 FAKTAA CLEARWATERISTA

 

1. Mä olen hirvittävän huono aamuherääjä. Varsinkin kouluaamuisin herääminen seitsemältä tuottaa mulle kamalaa tuskaa ja yleensä kellon soimisen jälkeen hautaudun sinne peiton alle piiloon päivää ja kylmyyttä, kunnes joku (yleensä se on äiti) tulee mut herättämään ja mun on pakko alistua. Viikonloput ja lomat ovat siis mun parhaita kavereitani.
2. Mä tunnen samaistuvani tosi moniin elokuvien/tv-sarjojen/kirjojen hahmoihin ja näen monissa hahmoissa tosi paljon samaa, mitä mussa itsessäni on. Tällä hetkellä kaikkein pelottavinta on, että Varjojen kaupungit-sarjan hahmo Simon Lewis vastaa luonteeltaan (ainakin elokuvassa) mua itseäni ihan liikaa.
3. Ja jatkaakseni vielä tästä elokuvateemasta; yleensä mun kaikki lempparit on miehiä. Syytä tälle en tiedä. Ainoat naishahmot, joista olen vähään aikaan tykännyt, ovat molemmat peräisin Nälkäpelistä: Katniss Everdeen ja Johanna Mason. Ja tähän listaan kuuluu myös Taru Sormusten herrasta ja Hobitti -elokuvissa esiintyvä haltianoita Galadriel.
4. Muuttaisin mielelläni Englantiin, Irlantiin, Uuteen-Seelantiin tai Amerikkaan jonakin päivänä, jos vain mahdollisuus olisi, sekä rahaa tietenkin.
5. Mulla on monia sankareita, mutta vain kaksi heistä on elänyt/elää oikeasti. Toinen heistä, joka on tiettävästi oikeasti ollut elossa, on Davy Crockett, joka kuoli Alamon taistelussa 1836. Muut mun sankarit ovatkin sitten Sherlock Holmes, Thorin Tammikilpi ja pari muuta. Jääköön arvoitukseksi se toinen oikeasti edelleenkin elävä sankarini.
6. Mulla on taipumus alkaa ajatella englanniksi, jos luen pitkään englanniksi kirjoitettua tekstiä. Ja huomaan myös puhuvani yksikseni englantia sen jälkeen, jos lausun ajatukseni ääneen. Se on toisinaan rasittavaa huomata.
7. Lempiaineeni koulussa ovat äidinkieli ja historia, sekä englanti. Ketäänhän tämä tieto ei kiinnostanut, mutta eipäs se nyt haittaa.
8. En voi lukea itseäni kovin seuralliseksi ihmiseksi. Viihdyn muutaman ihmisen porukassa, koulussa mun läheisiin ystäviin kuuluu neljä tyttöä, joiden kanssa vietän eniten aikaa. Viihdyn myös hyvin yksin.
9. En omista kosketusnäyttöpuhelinta.
10. Saan inspiraatiota kirjoittamiseen joskus ihan oudoistakin asioista; kissan kanssa parvekkeella käymisestä, jostain yksittäisestä sanasta, tanssiharkoista koulussa jne.
11. Vihaan sitä, jos ihmiset taivuttavat joiden elokuvien/kirjojen/tv-sarjojen hahmojen nimet väärin. Jos joku vaikka taivuttaa Legolas-nimen genetiiviin Legolasin sijasta Legolaksen, mua alkaa ärsyttää.

 

11 KYSYMYSTÄ CLEARWATERILLE

 

1.) Jos saisit olla joku taivaankappele, mikä olisit? Miksi olisit juuri tämä?

- Haluaisin olla tähti. Syytä tälle en tosiaankaan tiedä, se tuli ensimmäisenä mieleen. Tähdet ovat kauniita ja luovat tunnelmaa ja antavat inspiraatiota.

 2.) Pahin pelkosi?

- Myönnän pelkääväni kuolemaa. En liioin omaa kuolemaani, koska olen jo hyväksynyt sen, että kaikki täältä lähtevät joskus. Pelkään lähinnä läheisten ihmisten kuolemaa ja sitä, miten se vaikuttaa muhun itseeni, sillä on erinnäisiä mainitsemattajättämiäni tapahtumia/tilanteita, jotka ovat muuttaneet mua ihmisenä.

 3.) Kuvaile yhdellä kuvalla sun tämän hetkinen tunnetilasi.

- Päätelkääpä tästä.

 4.) Jos saisit mahdollisuuden muuttaa minne tahansa maahan/kaupunkiin joka sijaitsee tällä planeetalla, minne muuttaisit? Miksi?

- Muuttaisin luultavasti joko Uuteen-Seelantiin sen kauniiden maisemien takia, joita voisin katsella kaiket päivät; tai Englantiin, sillä maalla on kiehtova historia ja niinikään kauniit maisemat; tai Irlantiin, lähes samasta syystä kuin edellinen.

 5.) Uskotko johonkin yliluonnolliseen?

- Uskon, mutten ihan rajattomasti. Uskon, että kuoleman jälkeen voi olla elämää, ja että jonkinlaisia aaveita voi olla olemassa, sekä taikuutta. Ja enneunet voivat myös olla mielestäni mahdollisia.

 6.) Lempikukkasi?

- Tykkään ruusuista, sillä niiden väreihin liittyy symboliikka, joka antaa inspiraatiota. Ruusut ovat myös kauniita ja on mukava miettiä, miksi ruusun antaja on antanut juuri sen värisen ruusun esim. rippijuhlien jälkeen.

 7.) Eniten sinulle merkinnyt hetki elämässäsi?

- Kaikki hetket ovat merkittäviä, koska milloinkaan ei tiedä, milloin täältä lähdetään. Varmaankin kuitenkin merkittävimpiin kuuluvat kaikki elämän onnelliset hetket ystävien ja läheisten kanssa.

 8.) Yleisin susta sanottu vertauskuva? Eli millaiseksi ihmiset yleensä vertaa sua.. Esim. Matti, sä olet tuollainen bodari.

- Kuulen tosi harvoin vertauskuvia itsestäni. Kuulin tosin kerran, että olen vähän susimainen. 

 9.) Lähestyvän joulun kunniaksi: Mielestäsi kaunein joululaulu? Jos et pidä mistään joululauluista, skippaa kysymys ja kerro, mikä on ensimmäinen asia sun oikealla puolella ja kerro sen esineen tarina/siihen liittyvä tarina.

- Kaunein joululaulu on Varpunen jouluaamuna.

 10.) Suurin ei-salainen unelmasi?

- Se, että saisin joskus kirjoitettua oman kirjan.

 11.) Kumpi tuli mielestäsi ensin, kana vai muna? Perustele.

- Ihana kysymys, hih. Mielestäni ensin oli kana, koska Jumala loi kanan, joka sitten muni munan. Yksinkertaista, eikö vaan?

 

 

KYSYMYKSET HAASTETUILLE

 

1) Mitä inhoat kaikkein eniten?

2) Onko sinulle tapahtunut koskaan mitään sellaista, mitä et ole tahtonut uskoa todeksi?

3) Mitä teet tämän haasteen lisäksi juuri nyt?

4) Mikä oli viimeisin lausumasi sana?

5) Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

6) Mihin kiinnität ensimmäisenä ihmisessä huomiota?

7) Onko sinun vaikeaa sopeutua uusiin paikkoihin tai tottua uusiin asioihin?

8) Mitä vasemmalla puolellasi on juuri nyt?

9) Kumpi on tärkeämpää; maallinen omaisuus vai henkinen terveys?

10) Mikä on kaikkein helpointa sinulle?

11) Missä koet olevasi hyvä?

 

 

HAASTETUT

 

11 on vähän suuri määrä, koska en edes omien muistikuvieni mukaan lue niin montaa blogia. Tai luen, mutten niin aktiivisesti, joten (kun takaisin ei kerran saa haastetta heittää), tässä on nyt yksi:

 

http://nievari7alec.blogspot.fi/

Miehen mentävä matka-arkku, seassa onnenlantteja ja lapislatsulia

Juha Tapio - Lapislatsulia


Edellisestä postauksesta on jo ikuisuus. Olen pitkään ajatellut kirjoittavani, mutta sitä ei vain ole saanut aikaiseksi. Viimeksi postausta on tullut heinäkuussa, jonka jälkeen on tullut koettua vaikka minkälaista: muutamat keskiaikamarkkinat, yhdeksännen luokan alku, Luukaupunki elokuvateattereissa, liput Juha Tapion keikalle ynnä muuta sellaista.

Sen voin ihan yleiskäsitteenä ilmaista, että keskiaikamarkkinoihin ei kyllästy koskaan. Niillä jaksaa käydä, vaikka olisi kuinka useilla käynyt. Ensi kesänä Hollola, Turku, Hämeenlinna, Verla ja luultavasti myös Tuusula. Rohan talleilla on myös ensi kesänä aivan uusi show. Odotan sillä enemmän kuin innolla.

Yhdeksättä luokkaa on tässä taivallettu kohta kouluvuoden puoliväliin asti ja hyvin on mennyt. Tavallista meininkiä. Ei mitään sen ihmeellisempää. Tuntuu kuitenkin todella oudolta, että yhteishaku on tulossa eteen ja peruskoulu saa päätöksensä. Seuraavana etappina on lukio.

Tässä on mennyt jotenkin rutiini tähän kirjoittamiseen, enkä oikein osaa ajatella, mitä seuraavaksi pitäis sanoa. Voisin oikeastaan hakea uudestaan sitä ideaa kysymällä teiltä, että millaista postausta kaipaisitte;

• Kertoisinko lisää itsestäni?
• Jostain mielenkiinnonkohteestani; mistä (kirjoittaminen, lempielokuvani ynnä muut)?
• Vai jotain ihan muuta?

Kommenttia saa laittaa^^. My day ei toimi, koska videopostaukset eivät ole alaani. Lupaan tehdä tämän kyseisen postauksen, jota toivotte, vielä tämän vuoden puolella.

Sen voin vielä tähän loppuun sanoa, että Vain elämää. Uusi kausi, mikä sai mut taas kuuntelemaan musiikkia ihan hulluna. Ja sen lisäksi sain tuossa hankittua liput Juha Tapion keikalle, joka on 15.12. Kyseisen miehen musiikissa on vain jotain sellaista, mikä saa mut aina hymyilemään ja laulamaan mukana, tanssahtelemaan ja muuta. Kuunnelkaa esimerkiksi tuossa postauksen alussa linkkinä oleva biisi (otsikko on samaisesta biisistä).

Mutta oli kiva teille taas kirjotella, tavataan taas. Pistäkää kommenttia tulemaan.

Turun markkinoilla armon vuonna 1489

Turun markkinat ovat ohitse. Itse nautin markkinahuumasta perjantaina ja eilen sunnuntaina. Perjantaina tapasin erään ystäväni markkinoilla ja pääsimme yhdessä katsomaan Rohan Tallien Pyhän Antoniuksen Tulet. Perjantai oli erittäin mukava päivä ystävän kanssa markkinoita viettäessä ja tapaamisen lisäksi kohokohtana tietysti turnajaiset.

Matka Turkuun alkoi perjantaina puoli kymmeneltä aamulla ja Turkuun saavuimme noin klo 13. Lunastimme äidin kanssa turnajaisiin varatut liput heti markkina-alueelle päästyämme ja aloimme sitten odotella ystävääni, joka saapuikin hiukan vaille klo 14. Kiertelimme kahdestaan äidin lähdettyä yksikseen; kävimme kiertämässä läpi markkina-alueen ja siirryimme tuomiokirkkoon. Siellä kulutimme vartin verran ihaillen ja kuvaillen, kunnes menimme uudelleen markkina-alueelle. Kello alkoi näyttää neljää ja siirryimme tuomiokirkontorille turnajaiskentän laidalle odottamaan. Meidät päästettiin sisälle, sillä liput meillä oli jo ja eikun hyvät paikat varaamaan ja odottelemaan. Mielestäni saimme hyvät paikat ja kamera esiin, kun show alkoi. Ystäväni piti show'sta, kuten tein minäkin. Tuntui kuitenkin oudolta, että asetelmat olivat muuttuneet sitten Helsinki Horse Fairin, jossa Pyhän Antoniuksen Tulet katsastin viimeksi. Ei se haitannut, hetken hämmennyksen vain aiheutti. Tästä toipuneena turnajaisten loputtua sain mukaani palasen peitsen kärkeä. Tiedän, mutta silti. Ja saimme yhteiskuvan ystäväni kanssa Rohan Tallien Jaakko Nuotion ja hänen hevosensa Feren kanssa. Kotona olimme äidin kanssa perjantaina vähän vaille yksitoista.

Eilen sunnuntaina saavuimme äidin kanssa markkinoille hiukan yli yksi ja mentiin ostamaan liput klo 17 turnajaisiin. Kierreltiin äidin kanssa tuomiokirkko ja museo, jonka alakerrassa pääsi kulkemaan aitoja keskiaikaisia katuja. Siellä oli muutamassa paikassa kyltti "tässä tehdään arkeologisia kaivauksia kesällä 2013", huimaa. Pari kertaa tuli mietittyä, kun astuin jonkin talon raunioita ihailemaan, että "tässä on joku joskus kävellyt". Sitten menimme uudelleen turnajaisiin ja jälleen uusia kuvia. Sain lippuja ostettaessa ilmaisen julisteenkin, siitä kuvaa postauksen loppupuolella parin ostoksen kera. Sunnuntaina markkinoilta kotiuduttiin yhdeksän maissa.

Markkinoilla elettiin siis armon vuotta 1489, Pyhän Laurentiuksen markkinat ja kuninkaan kirjurit myönsivät arvonimiä ja hullunpapereita. Itsellä oli alunperin suunnitelmissa hakea hullunpaperit, mutta toisin kävi; minulle myönnettiin keisarinnan arvonimi.

Lopputuloksena erittäin onnistuneet markkinat kaikin puolin. Odotettaessa seuraavaa kesää ja sitä, että Turun markkinoille matkataan uudestaan. Seuraavana vuorossa Verla, Hämeenlinna ja Tuusula.
Ja loppuun kuvia Turun markkinoilta ja muutama kuva Rohanin turnajaisistakin.

Tuomiokirkosta, en muista mikä niistä monista kappeleista se oli.

Tuomiokirkon uruista. Täytyy sanoa, että on pikkaisen hienommat kuin täällä meillä päin kirkossa.

Itse tuomiokirkko ulkoa päin.

Lippu. Komea kyllä.

 

Turnajaisten kaksi ritaria, persialaiset Abelone Zavalotse ja Faris al-Din Aqtai.



Ritari saa siunauksen.



"Tästä saatiin lähitaistelun maku."



Turnajaisten espanjalaiset ritarit Alonso de Ercilla ja Luis Fajardo.



Abelone näyttää mallia kuinka tuo pitää tehdä.

Alonson taidonnäyte - kyllä nyt sai sipuli kyytiä.

Ritarit yleisöä tervehtimässä.

 

 



Rohan Tallien rekka kuvattuna.

 

Turnajaiskenttä.

Edellinen myös tämäkin.

 

Sisäänkäynnillä tuollainen.

 

Kokosin eilen vaatekaappini oveen tuollaisen kollaasin. Keskellä suurin on siis se saamani juliste. Kollaasi näyttää vielä vähän rujolta, sillä siihen on jätetty tilaa muille kuville.

 

Ostoksia; kangaskassi, jääkaappimagneetti (kuvassa Rohan Tallien Jaakko Nuotio ja Fere) ja peitsen palanen.

 

Magneettia ja kangaskassin tekstiä vähän lähempää.

 

Ja tähän loppuun vielä Hans Zimmerin sävellys, joka tuli kuultua myös turnajaisissa.

 

And i believe it, i believe it

Ihan ensiksi, myöhässä, hyvää juhannusta kaikille lukijoille. Ja samalla hyvää kesälomaa. Itse pääsin kahdeksannelta luokalta tokariin tyytyväisenä, keskiarvolla johon tähdättiin, eli 9.0. Voin rauhassa siirtyä yhdeksännelle luokalle.

Nyt kesäloman alussa olen ollut vain kotona, en ole käynyt oikein missään. Konfirmaatio oli 26.5. sillä kävin iltariparin, kuten varmaan kerroinkin edellisessä postauksessa (en muista enää). Meillä oli mahtava porukka, mahtavat isoset ja mahtavat opet, kiitos teille kaikille <3 Isoisoiso kiitos; rippikoulu on elämys, koki sen miten tahansa. Kohti isoskoa sitten vain ^^ (oma isonen melkein pakotti minut menemään isoskoon, joten kai on mentävä : ).

Kesääni on liittynyt aika paljon kirjojen lukemista. Sain kirjallisuusdiplomin, ja opettaja antoi samalla minulle kirjan Miss Farkku Suomi. Sitä en ole vielä lukenut, mutta ensimmäisenä kesälomalla luetuna kirjana on Kenn Follettin Taivaan pilarit, 1008 sivuinen kirja, jota aloittelin jo toukokuun loppupuolella. Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn tv-sarjan jo aiemmin ja sanon rehellisesti, että tykkään kyllä. Kirjassa kuvailu oli kuitenkin aika rankkaa, mutta sisällöltään hyvin hieno kirja. Samoin kuten tv-sarjassa on aika raakojakin kohtauksia, mutta tarina sisällöltään on kaunis. Jossain vaiheessa kirjoitan arvostelun tästä kirjasta toiseen blogiini ja tv-sarjasta myös, kun katson sen tässä jälleen läpi.

Odottelen kovasti Turun keskiaikamarkkinoita, jotka ovat siis ensi viikolla ja kestävät neljä päivää. Äidin kanssa sinne on tarkoitus mennä perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina tapaan markkinoilla erään ystäväni (tämän lukeva ystävä tietää olevansa kyseessä) ja odotan sen vuoksi markkinoita vielä enemmän: pääsemme yhdessä katsomaan Rohan tallien Pyhän Antoniuksen tulet! Aivan fantastista! Otan kuvia pitkin markkinoita ja voin sanoa, että nyt jaan teille kuvia siitä, miltä markkinoilla näytti, kun aikaisemmin en ole sitä tehnyt. Ja tietysti muutenkin kuulumisia markkinoiden tiimoilta^^. Sitä saatte kuitenkin odotella sellaisen viikon verran. Mutta nyt, viettäkää kivaa kesälomaa.

Kesälomaa odotellessa

Aika on ollut kortilla viimeiset viikot aina, vaikka olen yrittänyt patistaa itseäni blogin ääreen, koskaan en siitä huolimatta ole sitä tehnyt. Mutta kai minä sitä turhaan selittelen, koska ymmärrätte varmasti, että koulu vie aikaa, varsinkin koeviikko. Ja rippikoulu täytyi saattaa kunnialla päätökseen, sillä konfirmaatio uhkaa minua jo heti huomenissa. Ei pelkoa, hyvin se menee.

Mitään kertomisen arvoista minulle ei ole tapahtunut, kuteen ei yleensä muutenkaan. Sen voin sanoa, että olen hyvin iloinen siitä, että kesä on viimeinkin saapunut tänne oi niin kauniiseen Suomeen. Lämmintä on jo mukavasti, ja vaikka sadepäivät sekoittavat ajoittain suunnitelmia, se kuuluu asiaan.

Eipä tässä mitään muuta ole tapahtunut. Menee ihan kivasti, vaikka koulu väsyttää ja nämä viimeiset viikot varsinkin. Vielä viikko jäljellä, se pitäisi jaksaa edes hiukan kunnialla läpi.

Kesälomalla blogiin ei varmaankaan tule postauksia (ihan kuin niitä tulisi nytkään) kauhean paljon. Kirjoitan varmasti kyllä reissuista, joita teen, sitten kun ehdin, mutta varautukaa siihen, että postauksia tulee vähemmän. Mutta tähän loppuun toivotan kaikille hyvää kesää!

Parvekkeella on kiva olla : )))

For heart and soul

Aika on jälleen kulkenut kuin siivin ja edellisestä postauksesta on jo viikkoja. Ulkona on harmaata ja sataa vettä, enkä minäkään ole paljoakaan mitään puuhaillut. Koulussa vain ja sen jälkeen kotona, eivätkä nämä kuluneet viikonloputkaan niin ihmeellisiä ole olleet. Eipäs, nyt mä valehtelin, kävinhän tuossa 6.4. Tampereella Hevosmessuilla äidin kanssa. Vaikka en harrastakaan hevosia, en ole ratsastanut kuin ponilla joskus kokeillut, niin siellä oli ihan hauska käydä. Valjakkoajo näyttää aivan mahtavan hauskalta, sillä katsoin siitä näytöskilpailun, eräänlaisen minimaratoonin. Se kolahti ja kovaa. Olisi hauska joskus kokeilla. Ben Simonsén on aivan mahtava ajaja ja hänen hevosensa Artemis on aivan mahtava, ollessaan 22-vuotias.
Ja 4.4. tuli käytyä Nastolan R-Kioskilla moikkaamassa entistä mäkikotkaa, nykyisin enemmän ravimiehiä olevaa Toni Niemistä. Sain nimikirjoituksen, josta kuvaa tämän postauksen loppupuolella.

8.4. julkaistiin sitten tämä täälläkin monesti hehkuttamani Hobitti: Odottamaton matka -elokuva DVD:lle, ja kukas sen hankkikaan heti ilmestymispäivänä? Olen tässä viikon mittaan nyt sen katsellut muutaman kerran (muutaman ja muutaman: kymmeniä kertoja kelannut läpi). On se vaan niin rakas. Taidanpa pureutua tuolla toisen blogini puolella Smaugin autioittamaan maahan vähän enemmän tässä joku kerta, sillä en millään jaksa odottaa sitä. Fanityttöilykohtaukset uhkaavat vahvasti tässäkin kohtaa. Mutta yritän pitää itseni aisoissa. Loppupostauksessa on vähän kuvia myös liittyen Hobittiin.

Kuten olette varmasti huomanneet, blogi on kohdannut aikamoisen muutoksen. Banneri on vaihtunut, ulkoasu myös täysin. Ja jos huomaatte vasemmassa reunassa sivua rullatessa mukana kulkevan tiikerin, älkää ihmetelkö: se on Piin elämä -elokuvan Richard Parker -tiikeri. Ja myös banneri on muokattu eräästä Piin elämä -elokuvan kuvista, ja alkuperäisen näette tässä. En ole itse tätä elokuvaa vielä nähnyt, mutta kirjan sain eilen luettua (lukekaa arvostelu toisesta blogistani). Kertokaa joku kommentilla, jos olette elokuvan nähneet. Itse olen ihan tyytyväinen ulkoasuun ja etenkin rullatessa mukana kulkevaan suloiseen Richard Parkeriin (anteeksi, jos tiikerin kuva jotakuta häiritsee, oli vain pakko. Alunperin siinä oli Aamunkoi-kirjan kannesta tuttu shakkinappula, kunnes löysin Richard Parkerin).

Mutta nyt, kun olen onnistunut edes hiukan päivittelemään kuulumisiani, laitellaanpas niitä kuvia loppuun (ette saa biisiä).

Tänään kävin Kärkkäisellä ja huomasin aika viehättävän pahvikuvan Hobitista: se oli pakko kuvata.

Ja sama kävi Anttilassa.

Toni Niemisen nimikirjoitus.

Hobitti: Odottamaton matka -DVD, kuten lupasin siitä kuvaa.

Kuvailin kerran Triossa Lahdessa Les Misin mainosta.

Työelämääntutustumista

Piti tulla kirjoittamaan jo eilen, mutta siinä olikin sitten kaikkea muuta hässäkkää, etten sitten ehtinyt. Mutta pääaiheena postauksella on siis kolmepäiväinen TET-jaksoni, joka siis oli 26.-28.3. Olin eläintarvikeliikkeessä TETissä hurjan mukavan työnantajan ja erään toisen tettiläisen kanssa avustamassa inventaariossa.

Ensimmäisenä päivänä meidän täytyi laskea tuotteita. Tietynlaiset kissojen lelut piti ensin jakaa kasoihin ja laskea niiden lukumäärät, kunnes siirryttiin koirien leluihin, tarvikkeisiin yms. Se meni aika nopeasti, koska meitä oli kuitenkin kaksi tekemässä sitä, kun työnantaja oli koneella kirjaamassa edellisenä päivänä laskemiaan ruokia koneelle.

Eilen ja tänään sitten autoimme työnantajaamme merkitsemään tuotteet koneelle: meidän täytyi näyttää mikä tuote oli kyseessä, kertoa lukumäärä ja hinta ja tuoda uusi tuote. Huh, siinä tuli kyllä kädet kipeiksi, kun sai koko ajan kanniskella ties millaisia tavaroita. Ja etenkin jalat ovat hiukan kipeät, kun jalkojen päällä piti koko päivä olla. Ruokatauko oli joka päivä n. klo 11.30. Kivaa oli, kiitos vain työnantajalle ja toiselle tettiläiselle.

Kolmen päivän tetti meni kyllä älyttömän nopeasti. Se vain hujahti ja humpsis vain, se olikin jo ohi. Ysillä, eli ensi vuonna, on sitten kaksi kertaa viikon tetti ja pitää vähän miettiä, että minne sitä oikein menisi. Muuten kuuluu ihan sitä samaa tavallista, tässä pääsiäistä vietellään ihan kotosalla kirjoittaen ja elokuvia katsellen varmaankin, näillä näkymin. Tai kirjoja lukiessa, kun nyt olen aloitellut J.K. Rowlingin Harry Potter - Liekehtivä pikari -kirjaa. Koulussa pakollisena luen kuitenkin Yann Martelin Piin elämän, josta on siis tullut elokuvakin - sitä en ole nähnyt, mutta kirjan luettuani haluan saada sen elokuvan käsiini jostakin.

Tiedän, että blogin ulkoasu on aivan kamala tällä hetkellä, anteeksi siitä. Muokkailin sitä kerran ja sitten piti lopettaa ja se jäi ikävästi kesken. Mutta se muuttuu vielä ja löytää lopullisen muotonsa, älkää huoliko.

Kuulumisia ja Helsinki Horse Fair 9.3.

Ajattelin, että kai se on joskus tultava blogiinkin kirjoittamaan, jotta tiedätte, ettei mua mitkään ilkeät örkit ole syöneet tai vieneet mukanaan. Ei tässä mitään ihmeellistä kuulu, aika samaa rataa mennään koko ajan suuntaan jos toiseen. Koulussa aika paljon kokeita, mutta niistäkin selvitty ihan kohtuullisen hyvin. Pientä kuumettakin yrittää nyt pidellä päällä, mutta ei sellaista suurempaa. Nuha ja yskä myös, mutta ehkä ne tästä menisivät ohi.

Kuten otsikosta voi päätellä, käväisin tuossa eilen Helsinki Horse Fair -tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa. Samaan aikaan siellä oli joku GoExpo, joka kierrettiin ihan vain läpi ilman sen suurempia. Ei sieltä oikein mitään mukaan tarttunut, paitsi Miukulle ruokaa Royal Caninin pisteeltä.

Satuinpa näkemään myös Niko Kivelän, mutten ehtinyt jäädä kuuntelemaan showta, koska piti mennä katsomaan Rohan Talleja. Onko se kova yllätys? Heidän ensimmäinen shownsa tänä vuonna ja pakkohan se oli mennä katsastamaan. Ei siihen koskaan kyllästy, ei nyt varsinkaan, kun viimekertaisesta on jo niin kauan aikaa. Kauankohan siitä onkaan? Viitisen kuukautta suurin piirtein. Melkein puoli vuotta.

Tästä alkoi sitten taas: Helsinki Horse Fair aloitti mun kesäni ja kiertelyn. Ensi kesä tulee nimittäin olemaan täynnä kaikkea, eivätkä tähän kuulu ainoastaan muutamat keskiaikamarkkinat, vaan kaikkea muutakin: ympäri Suomen kiertelyä siis lähinnä. Samalla näkisi muutamaa ystävääkin, jotka asuvat kauempana suunnassa tai toisessa.

Olisin mielelläni lähtenyt tänäänkin Helsinkiin Horse Fairiin Rohan Talleja katsomaan, mutta täytyy tuossa neljäksi lähteä yhteen rippikoulun pakolliseen käyntiin. Ja jos tässä tosiaan sairaaksi tullaan, niin ei kiva.

Loppuun vähän kuvia Horse Fairista:

Elikkä juu, otin kyltistä kuvan - miksi?

Lauantain ohjelmasta kuva; siellä näkyy Rohan tallit. Ja tuo Rotujen taisto oli myös aivan mahtava!

Ja sunnuntain ohjelmasta kuvaa.

Erämaan viimeinen

"Grönlanninkoiran kurkusta kumpusi matala ulvonta, joka oli kuin hyvästi. Se kaikui tuulessa ja lumituiskussa, tavoitti Elisabethin, joka käänsi kasvonsa ikkunalle, eikä nähnyt enää Muchia. Hän oli aavistanut sen: hän tiesi, ettei näkisi rakasta koiraansa, jonka kanssa oli kohdannut onnet ja vaarat, enää koskaan. Much oli mennyt susien luokse, löytänyt vanhoilla päivillään paikkansa. Erämaan viimeinen, niin sitä tavattiin kutsua. Se oli hänen Muchinsa. Urhea ja jalo johtokoiransa Much, jonka jälkeläiset saivat olla ylpeitä isästään, suden pojasta."


Siinä oli pieni pätkä novellistani Erämaan viimeinen. Kyseessä on novelli, jonka lähetin tuohon novellikilpailuun, josta muistaakseni aiemminkin kerroin. Sen pituus on 17 sivua ja jaoin teille aivan viimeiset lauseet. Olen jostain syystä ylpeä tästä kirjoituksesta, vaikka se on todellakin tiivistetty: saatan jatkaa sitä, tehdä siitä pidemmän, kirjoittaa alkua. Saa nyt nähdä. Tässähän olisi koko loma aikaa, kun tänään se kauan odotettu loma viimein alkoi. Sainhan käsiini tuossa myös BBC Robin Hoodin 1. kauden alkuviikosta, kun 3. kauden olen jo katsonut läpi 2. lisäksi.

Takana on aivan hurja viikko. Joka päivä on ollut enemmän tai vähemmän tekemistä, suurin osa kokeisiin lukemista. Nyt voi ottaa sitten viikon hiukan rauhallisemmin. Jatkuva meneminen ja pänttääminen ei käy minulle ollenkaan. En pidä siitä. Toisin kuin eräät, kun eivät stressaa mistään - Miuku. Joskus toivoisin, että voisin siirtyä sen nahkoihin pariksi päiväksi ja vain olla.

Kuten näkyy, eipä taida muori stressata mistään. Vanha kuva, 6/2012

Nauttikaahan kuitenkin lomasta lukijat, joilla se on vasta edessä. Toivotan teille työniloa, jotka ovat jo lomansa viettäneet.

Here again!

Täytyy nyt vain tulla kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka ei olekaan näkynyt aikoihin. Ei vain ole keksinyt mitään, mistä voisi/pitäisi kirjoittaa tänne. Jotenkn bloggaaminen on ilkeällä tavalla jäänyt vähän vähemmälle, kun ei ole ollut edes kuvia, joita voisi täällä päin julkaista. Mutta nyt niitä on pari, en kyllä tiedä miten kiinnostavia. Minulle itselleni siis ei kuulu oikeastaan mitään, ihan normaalia arkea eletään: tosin olin viikon sairaana, kovassa kuumeessa, tuossa kuunvaihteen tienoilla. Ei kauhea hauskaa^^

Ja tuli sitä viikonloppuna käytyä Lahden Sibeliustalolla kirjamessuilla, vaikken mä sieltä mitään löytänytkään. Se oli kyllä kamalan pieni paikka, eikä kauhean mukavakaan, voin sanoa. Mutta Suomalaisesta kirjakaupasta löysin kirjan, jonka joku teistä lukijoista on varmasti myös lukenut tai vähintään tietää. Kuvasta se sitten selviää.
Sen lisäksi tutustuin tässä viikonlopun aikana uuteen sarjaan, jonka toisen kauden boksin sain Anttilasta. On varmasti erittäin typerää aloittaa sarjan seuraaminen toisesta kaudesta, mutta en löytänyt ensimmäistä etsinnöistäni huolimatta. Aion senkin hankkia itselleni. Tänään katsoin nimittäin kyseisen boksin viimeisen jakson ja voin sanoa koukuttuuneeni täysin. Kyseessä on siis yksi näistä monista, jotka perustuvat taruun Robin Hoodista, lainsuojattomasta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Eli lyhyesti BBC:n Robin Hood.

Ja minä kun kerroin, että olen aloittamassa Länsituulen laulua uudestaan; en ole tehnyt sitä vieläkään. Sen sijaan aloitin vihdoin eilen novellia, jonka aion lähettää novellikilpailuun (kiitos äidinkielenopettajan!). Novellissa on sivumäärä maksimissaan 20 ja minulla tällähetkellä kuudes sivu menossa. Nooh, toivotaan, että riittää.

Blogin uusi ulkoasu tulee ajallaan, pahoittelen sen viivästymistä. Mutta nyt laittelen teille sitten niitä kuvia, jotka saavat päättää tämän postauksen.



Kyseessä siis Valtaistuinpeli, josta on myös tehty tv-sarja Game of Thrones. Sitä en ole katsonut.

Ja tässä tämän BBC Robin Hoodin 2. kauden boksi.

Novellia viimeinkin

Hei taas. Edellisestä postauksesta on mennyt jo aikaa rutkasti, koska ei vain ole yksinkertaisesti ollut mitään kirjoiteltavaa. Koulua, koulua ja koulua, joskus joku pieni parin päivän loma (=viikonloppu), mutta taas samaa rataa edes takaisin. Oikeastaan tämä tavallinen tuntuu jo melkein paljon turvallisemmalta kuin joku muu rytmi. Mitä nyt parina yönä tullut nukuttua varsin outojen (jopa pelottavien) unien takia vähän huonosti, mutta kyllä se tästä ohi menee.

Aloitin tuossa eilen joku vuosi sitten saamaani kirjaa Eksynyt sankari, joka kuuluu siis Rick Riordanin uuteen sarjaan Olympoksen sankarit. Tutut hahmot jo Percy Jacksonista mukana + uusia persoonia. Olen sivulla 185. Olen lukutoukka ja tiedän sen, ei sitä tarvitse sanoa : DD Sotahevosen aloitin syntymäpäivänäni ja heti seuraavana iltana se oli jo luettu.

Kirjat ovat elämäni, kuten myös kirjoittaminen. Ja tästä pääsee aasinsiltana siihen, että minä ajattelin julkaista jonkin vanhan teokseni nyt alustavana novellina teille, ennen kuin saan valmiiksi tämän uuden (aihe edelleen hakusessa: vaihoehtoja on liikaa). Tämän aiheena on siis BBC:n tv-sarja Uusi Sherlock (kuka seuraa? minä! ihan hulluna :'') opettavainen tv-sarja, uskokaa pois : DD) ja tämä on siis John Watsonin näkemys Sherlock Holmesista. Tiedän, Arthur Conan Doyle kääntyy haudassaan tämän takia, sillä tämä ei ole mestariteos - mutta antakaa anteeksi. Kommentoikaa, mitä mieltä olette siitä :'') En nyt laita loppuun mitään muuta, joten tämä saa päättää postauksen.


Tovereitako?

Sherlock Holmes – mies, jota voi kuvailla vaikka kolmella sanalla: arvoituksellinen, kiivas, nero. Parhaiten näistä kaikista naulankantaan osuu sana nero, joka riittäisi yksinkin kuvaamaan Sherlockia ihmisenä ja persoonana.

 

”Eikä riitä. Ihmisissä on paljon sellaista – minussakin – jota ei arvaa ennalta. SH.”

 

Kenenkään ei silti pitäisi joutua sellaisen neron nöyryytettäväksi. Minä kohtaan sen lähes päivittäin, vaikken oikeastaan sitä koskaan ole halunnutkaan.

 

”Nöyryytettäväksi? Älä naurata. SH.”

 

Ja Sherlock on omana ärsyttävä itsenään osasyy siihen, miksi kaikki minun suhteeni katkeavat ennen kuin ovat ehtineet edes kunnolla alkaakaan. Jokainen niistä naisista jaksaa vetää tekosyyksi Sherlockin, – tai mistä minä tiedän, vaikka se olisikin se syy – ja sen vuoksi jokainen suhde katkeaa niin lyhyeen. Ja sen vuoksi minä olen ikuinen poikamies.

 

”Sinä jaksat aina valittaa samasta asiasta, John. Usko jo, sinua ei ole luotu ihmissuhteita varten. SH.”

 

Tai sitten naiset vain pakenevat luotani, kun huomaavat, että Sherlock vie enemmän aikaani kuin he. Tai ehkä minun sotilasmaisuuteni saa heidät kaikkoamaan luotani yhtä nopeasti kuin he ovat rinnalleni eksyneetkin.

 

”Eikä ihmissuhteita ole luotu sinua varten, John. SH.”

 

Mutta ei minun pitäisi valittaa –

 

”Ei niin. SH.”

 

- koska minä tiedän, että jollain lailla sydämessään Sherlock välittää. Hän ei sano sitä ääneen, mutta ei kielläkään. Hän vain on Sherlock Holmes: sosiopaatti, joka päihittää kaikki muut terävällä älyllään – ihan kuin me muut olisimme häntä tyhmempiä.

 

”No sinä olet ainakin. SH.”

 

Toisaalta taas minua ärsyttää jokainen hänen tapansa ja katseensa, joita hän minuun luo. Liiallisuuksiin menee myös kaikki se, mitä hän tekee tylsistyksissään: ampuuko täysjärkinen ihminen huoneistonsa seinää keskellä yötä? Ei. Entä iloitseeko täysjärkinen ihminen siitä, että tapahtuu murha tai joku siepataan? Ei. Tekeekö täysjärkinen ihminen päätelmiä siitä, miten sinä seisot tai miten sinä olet pukeutunut? Ei. Mutta Sherlock tekee tätä kaikkea, eikä siihen loppua näy.

 

”Taas sinä aloitat tuon saman valittamisen. Miksi sinä jatkat sitä aina vain? Ja sinä teet sitä koko ajan minun kustannuksellani. Eikö se ole vähän typerää? SH.”

 

Ymmärrättekö, miksi minusta alkaa pian tuntua, että mittani on täynnä?

 

”Lopeta, tuo kuulostaa ihan Mycroftilta! SH.”

 

Ja, – kiitos muistutuksesta, Sherlock – kun ei yksi Holmes riitä: heitä täytyykin olla riesana kaksi!

 

”Älä sekoita Mycroftia tähän, John. Olet selvästikin käynyt liian monta kertaa minulta salaa hänen luonaan vierailulla. SH.”

 

Mutta en ole koskaan ollut yhtä varma, ennen kuin nyt, että minä olen saanut ystävän. Vaikka se ei aina siltä tunnukaan, silti Sherlock on minun ystäväni. Harvoin minä tunnen niin, mutta Sherlockin kohdalla se tunne on melko varma.

 

”Miten liikuttavaa, John. Voisinpa sanoa samaa sinusta. SH.”

 

Mutta minä aina mietin, että pitääkö Sherlock minua ystävänään, vai onko se tunne yksipuolista ja sitä kautta hyvin kiusallista? Hän jättää minut aina taksista, puhuu minulle töykeästi ja tekee minusta johtopäätöksiä, hän nöyryyttää minua – eivät ystävät tee niin.

 

Ja minä huomaan aina, jopa tarkoituksiani vastaan, pelastavani hänet, jos tilanne näyttää vähänkin uhkaavalta. Koska, niin ystävät tekevät.

 

”.... SH.”

 

Minä tiesin, ettei hän ymmärtäisi. Hänellä ei ole tunteita. Mutta mitä se sitten on, kun minä huomaan hänen pelastavan minut uhkaavista tilanteista? Onko se vain jotakin sairaanloista refleksiä vai sääntö, jota kukaan ei ole kirjoittanut mihinkään? Vai olenko minä jotenkin tarpeellinen? Ehkä Sherlock vain tarvitsee jonkun, jota höynäyttää ja jota nöyryyttää.

 

”John, missä minun revolverini on? SH.”

 

Mikä voima pitää minut kuitenkin Baker Streetillä, siinä samassa asunnossa hänen kanssaan? Ehkä se on jotain kiintymystä, sanatonta lähimmäisenrakkautta. Tai sitten se johtuu vain tottumuksesta: osaisinko minä edes kääntyä kadulta minnekään muualle kuin Baker Street 221B:hen? En ole siitä niinkään varma.

 

”Sinä eksyisit, jos yrittäisit, John. SH.”

 

Tai voi olla, että jäin Baker Streetille vain sen takia, että tiedän hänen seurassaan kohtaavani jotakin muuta kuin ikävät muistoni sodasta. Jokapäiväinen elämä on kuitenkin haaste, jos mikä ja tuottaa minulle enemmän vihaa kuin mielihyvää. Siinä taitaa olla jotakin masokististakin.

 

”Sinä olet psykosomaattinen, John. Yritä sisäistää se tosiasia. SH.”

 

Niin helvetillistä kuin onkin sanoa tämä, mutta minä oikeastaan haluan elää tällä tavalla. Olen tottunut siihen ja se tuntuu jo niin tutulta ja jopa turvalliselta.

 

”Miksi sinä sitten menet kirjoittamaan tällaisia, jos näkökantasi on noin tylsä ja yksinkertainen? Olet varmasti ikävystynyt riideltyäsi taas... Mikä hänen nimensä oli? Emilyn kanssa. SH.”

 

”Sherlock, ei ole mitään Emilyä. Lopeta. JW.”

 

”Sinä olet tylsä, John. Sinusta näkee kaiken kilometrien päähän. SH.”

 

”Perun äskeiset sanani. Minä vihaan sinua, Sherlock. Ihan oikeasti, vihaan. JW."

Birthday with the Hobbit

Tänään siis ollaan tässä vietelty 15v syntymäpäivää (olenko jo niin vanha?). Päivä on mennyt aivan normaalisti, eipä tässä mitään ihmeellisempiä.
Syntymäpäivälahjaksi sain kummeilta kirjaversiona Sotahevosen, äidiltä pörrösukat (<333) ja liput tämän päivän näytökseen Hobittiin klo. 17, josta palailin tunti sitten ja mummi ja ukki antoivat vain rahaa, jotta saan ostaa jotain kivaa.

Rakastan Hobittia edelleen, voisin käydä katsomassa sen aina vain uudestaan ja uudestaan. En jaksaisi millään odottaa Smaugin autioittamaa maata. No, onpahan jotain miksi odottaa tämänkin vuoden loppua. Silloin tulee myös Nälkäpeli - Vihan liekit -elokuva. Tänä vuonna ei muuten olekaan paljoakaan mitään, mitä täytyisi käydä katsomassa Finnkinon puolella.

Muuten tässä mennään ihan mukavalla fiiliksellä. Tuosta torstaisesta ketutuskohtauksesta ollaan päästy yli ja mietinnässä on, että milloin sitä oikein kaikkea kirjoittelisi (nyt nimittäin pörrää päässä vaikka mitä ideoita Hobitistakin). Ja tänne blonginkin puolelle pitäisi jokin juttu saada. Siirrän sitä nyt taas ja sanon, että se tulee luultavasti olemaan Hobittiin liittyvä. Mutta saatte odottaa sitä vielä.