Erämaan viimeinen

"Grönlanninkoiran kurkusta kumpusi matala ulvonta, joka oli kuin hyvästi. Se kaikui tuulessa ja lumituiskussa, tavoitti Elisabethin, joka käänsi kasvonsa ikkunalle, eikä nähnyt enää Muchia. Hän oli aavistanut sen: hän tiesi, ettei näkisi rakasta koiraansa, jonka kanssa oli kohdannut onnet ja vaarat, enää koskaan. Much oli mennyt susien luokse, löytänyt vanhoilla päivillään paikkansa. Erämaan viimeinen, niin sitä tavattiin kutsua. Se oli hänen Muchinsa. Urhea ja jalo johtokoiransa Much, jonka jälkeläiset saivat olla ylpeitä isästään, suden pojasta."


Siinä oli pieni pätkä novellistani Erämaan viimeinen. Kyseessä on novelli, jonka lähetin tuohon novellikilpailuun, josta muistaakseni aiemminkin kerroin. Sen pituus on 17 sivua ja jaoin teille aivan viimeiset lauseet. Olen jostain syystä ylpeä tästä kirjoituksesta, vaikka se on todellakin tiivistetty: saatan jatkaa sitä, tehdä siitä pidemmän, kirjoittaa alkua. Saa nyt nähdä. Tässähän olisi koko loma aikaa, kun tänään se kauan odotettu loma viimein alkoi. Sainhan käsiini tuossa myös BBC Robin Hoodin 1. kauden alkuviikosta, kun 3. kauden olen jo katsonut läpi 2. lisäksi.

Takana on aivan hurja viikko. Joka päivä on ollut enemmän tai vähemmän tekemistä, suurin osa kokeisiin lukemista. Nyt voi ottaa sitten viikon hiukan rauhallisemmin. Jatkuva meneminen ja pänttääminen ei käy minulle ollenkaan. En pidä siitä. Toisin kuin eräät, kun eivät stressaa mistään - Miuku. Joskus toivoisin, että voisin siirtyä sen nahkoihin pariksi päiväksi ja vain olla.

Kuten näkyy, eipä taida muori stressata mistään. Vanha kuva, 6/2012

Nauttikaahan kuitenkin lomasta lukijat, joilla se on vasta edessä. Toivotan teille työniloa, jotka ovat jo lomansa viettäneet.

Here again!

Täytyy nyt vain tulla kertomaan, että hengissä ollaan, vaikka ei olekaan näkynyt aikoihin. Ei vain ole keksinyt mitään, mistä voisi/pitäisi kirjoittaa tänne. Jotenkn bloggaaminen on ilkeällä tavalla jäänyt vähän vähemmälle, kun ei ole ollut edes kuvia, joita voisi täällä päin julkaista. Mutta nyt niitä on pari, en kyllä tiedä miten kiinnostavia. Minulle itselleni siis ei kuulu oikeastaan mitään, ihan normaalia arkea eletään: tosin olin viikon sairaana, kovassa kuumeessa, tuossa kuunvaihteen tienoilla. Ei kauhea hauskaa^^

Ja tuli sitä viikonloppuna käytyä Lahden Sibeliustalolla kirjamessuilla, vaikken mä sieltä mitään löytänytkään. Se oli kyllä kamalan pieni paikka, eikä kauhean mukavakaan, voin sanoa. Mutta Suomalaisesta kirjakaupasta löysin kirjan, jonka joku teistä lukijoista on varmasti myös lukenut tai vähintään tietää. Kuvasta se sitten selviää.
Sen lisäksi tutustuin tässä viikonlopun aikana uuteen sarjaan, jonka toisen kauden boksin sain Anttilasta. On varmasti erittäin typerää aloittaa sarjan seuraaminen toisesta kaudesta, mutta en löytänyt ensimmäistä etsinnöistäni huolimatta. Aion senkin hankkia itselleni. Tänään katsoin nimittäin kyseisen boksin viimeisen jakson ja voin sanoa koukuttuuneeni täysin. Kyseessä on siis yksi näistä monista, jotka perustuvat taruun Robin Hoodista, lainsuojattomasta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Eli lyhyesti BBC:n Robin Hood.

Ja minä kun kerroin, että olen aloittamassa Länsituulen laulua uudestaan; en ole tehnyt sitä vieläkään. Sen sijaan aloitin vihdoin eilen novellia, jonka aion lähettää novellikilpailuun (kiitos äidinkielenopettajan!). Novellissa on sivumäärä maksimissaan 20 ja minulla tällähetkellä kuudes sivu menossa. Nooh, toivotaan, että riittää.

Blogin uusi ulkoasu tulee ajallaan, pahoittelen sen viivästymistä. Mutta nyt laittelen teille sitten niitä kuvia, jotka saavat päättää tämän postauksen.



Kyseessä siis Valtaistuinpeli, josta on myös tehty tv-sarja Game of Thrones. Sitä en ole katsonut.

Ja tässä tämän BBC Robin Hoodin 2. kauden boksi.