When I see stars, when I see, when I see stars, that's all they are

Saatiinpas sitä ensilumi tännekin päin Suomea. On sitä jo ainakin joidenkin osalta jo odotettu: itse en tiedä olenko liioin siitä niinkään innostunut. Lumi tekee maailmasta kauniin, siitä ei voida kiistellä, mutta aina siihen liittyy ne omat huonot puolensa, kuten kaikkeen muuhunkin. Kaikkeen liittyy aina jotain hyvää ja jotain huonoa, joskus sitä vain ei tiedä kumpi on kumpaa.

Lomaa on vielä jäljellä tämä perjantaipäivä ja viikonloppu, sitten palataan taas tavalliseen arkeen. Herätykset aamulta seitsemän jälkeen eivät ole niitä lemppareitani, mutta kai ne on kestettävä, kuten tähänkin asti on kestetty. Kestän ne kuin mies, kuten tapaan itse aina sanoa. Tosin se on vähän typerästi sanottu, koska enhän minä ole mies. Mutta kai nainenkin voi kestää jonkin kuin mies?

 

 

"When I see stars, when I see, when I see stars, that's all they are
When I hear songs, they sound like this one, so come on"

 

 

Osa teistä varmaan tietääkin mistä kappaleesta kyseinen lainaus on peräisin. Fun - Some Nights. Jostain syystä pidän siitä kappaleesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se herättää kovin sekavia tunteita, enkä oikein tiedä mikä niistä on päällimmäisenä. Tunteista on moneksi, niinhän sitä sanotaan.

 

 

Kuulin tuossa, miten minusta oli sanottu, että luen liikaa ja näin päin pois. Tiedän sen itsekin: kirja kädessä kun illalla menen nukkumaan, kun yritän kuluttaa aikaani keskellä päivää, joskus jopa tunteja. Oli se sitten jokin muistikirja, päiväkirja, romaani, novelli, jokin muu. Luen tosiaan aika paljon, vaikka mitä väliä sillä on? Ihmiset tekevät eri asioita ja siihen on minun mielestäni enemmänkin kuin täysi oikeus. Ei minusta kenellekään pitäisi tulla sanomaan mitä hän ei saa tehdä ja mitä ei, jos se vain on järkevää ja hän pitää siitä. Siksipä mä mietin juuri äsken:

 

Mitä saisit siitä, jos menisit kieltämään kirjailijalta kirjoittamisen?

Luultavasti vihat niskoillesi tai haukut häneltä kirjassaan, joka valmistuisi sinun kiellostasi huolimatta.

 

 

Mitä saisit siitä, jos kieltäisit lääkäreiltä sairaiden auttamisen?

Maailma täyttyisi sairaista ihmisistä, jotka eivät saa reseptilääkkeitään.

 

 

Mitä saisit siitä, jos kieltäisit poliiseilta järjestyksen valvomisen?

Kaupunki ja maailma vilisisi varkaista ja rattijuopot kulkisivat vapaina, seksuaalirikolliset kulkisivat muiden keskellä, huumekauppa lisääntyisi ja yhä enemmän...

 

 

Entä mitä saisit siitä, jos kieltäisit kaiken tämän ja vielä muutakin?

Maailma olisi luultavasti hyvin tylsä, karmiva paikka asua ja täyttyisi ylikansoituksesta, ja lopulta tulisi oikeasti se maailmaloppu.

 

 

Mitä järkeä? Tähän liittyy myös se toinen juttu: miksi mennä arvostelemaan toista siitä, mitä hän tykkää tehdä ja mistä hän tykkää puhua? Toiset tykkäävät puhua pitkin päivää koulussa pojista, toiset tietokonepeleistä, toiset edellisenä päivänä katsomastaan elokuvasta, toiset lemmikeistään ja toiset hyvin menneestä pistokokeesta tai isosta kokeesta. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä. Ja tekeekö hänen puheenaiheensa ihmisestä jotenkin nolon tai erilaisen? Eivät. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi siitä, mistä hän pitää, miltä hän näyttää, mitä hän tekee vapaa-aikanaan.

Joskus ihminen voisi miettiä, ennen kuin sanoo kenellekään mitään ilkeää hänen tekemisistään tai sanomisistaan (toinen juttu jos ne ovat satuttaneet sinua tai jotain toista), miltä itsestä tuntuisi jos jokui tulisi selvittämään sinulle: jos kaverisi harrastaa vaikka taistoluistelua tai ratsastusta ja sinä et siitä pidä, älä mene haukkumaan kaverillesi, jos et lajia ole itse kokeillut. Yllämainitut ovat niitä kaikkein typerimpiä kiusaamisen aiheita.

 

 

Jotkut voivat ihmetellä, miksi minä mietin tällaisia. Älkää itse miettikö, jos teitä ei huvita. Jokaiselle tulee varmasti päiviä, jolloin miettii elämän tarkoitusta tai muuta ihmeellistä: tänään oli minun päiväni miettiä. Milloin on sinun? :)