Sä tarttet siivet, sä tarttet juuret

Sori kauheesti, kun aikaa edellisestä postauksesta on vierähtänyt jälleen niin pitkää. Jotenkin vain en ole millään keksinyt mitä kirjoittaisin, enkä sitten ole kirjoittanut mitään.


Kuinka moni on menossa katsomaan lähiaikoina jonkin elokuvan? Itsellä on tulossa kaksi, jotka pitää mennä katsomaan: Twilight Aamunkoi 2 ja Hobitti. Viimeisenä mainittu Hobitti on aivan pakko käydä katsomassa, syys että pidän kovasti trilogiasta Taru sormusten herrasta ja Hobitissa on useita näyttelijöitä tästä trilogiasta, joka siis filmasoitiin kymmenen vuotta takaperin (milloin aika on alkanut lentää?).


Olen jälleen syventynyt ajatuksiin todellisen elämän Nälkäpelistä, kun katsoin äskettäin DVD:ltä Nälkäpelin. Millä kannalla itse olet: olisitko pelinjärjestäjä ja omalla tavallasi vastuussa kaikkien viattomien lasten kuolemista? Vai olisitko mielelläsi tribuutti, joka joutuu haastamaan toiset nuoret ja tappamaan heitä selvitäkseen itse hengissä? Vai olisitko mielelläsi se, joka jää katsomaan televisioruudusta tosi-tv:tä, josta osa ihmisistä menee täysin sekaisin?
Myönnän, että kuulun itse mielelläni viimeiseen porukkaan. Kuka asettuisi muka minun vuorollani vapaaehtoiseksi? Tai kenen vuorolla minä?

Ajattelin juuri äskettäin Haymitchiä ja sitä, miten jokin traumaattinen kokemus voi saada ihmisen luopumaan edellisistä elämäntavoistaan ja siirtymään täysin uuteen: Haymitch meni sekaisin ja alkoi juoda alkoholia humaltumiseen asti. Ei siinä muuta syytä ole. Tai ehkä on, mutta uskoisin ettei ole. Sitä voi ajatella monella tapaa.
Monta kertaa elokuvaa katsoessani mietin, miten kamalaa olisi, jos se kaikki olisi totisesti totta ja istuisin katsomassa sitä suorana tv-lähetyksenä. Mutta onneksi se on vain elokuvaa ja pysyy elokuvana!

//

Mutta Nälkäpelistä kai siirrymme siihen, mitä viime viikkoina minulle on tapahtunut? Eipä juuri mitään, mikä teitä kiinnostaisi. Sain kuitenkin käsiini pidennetyn version elokuvasta Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia, mikä on positiivista :') Syyslomakin oli ja meni ja nyt on siirrytty taas koulutöihin.

Ja siitä novellista: olen yrittänyt herätellä ideoita Terra Novan suhteen, mutta mitään en ole koskaan saanut aikaiseksi. Joten ehkä soisin teille mahdollisuuden ehdottaa jotakin toista aihetta =D

Mahtavan Elonkerjuun kappaleen myötä hyvää marraskuuta! <333

Nälkäpeli

Kuten otsikosta voi olettaa, mä en ole tänään oikein mitään muuta tehnytkään kuin miettinyt tai lukenut kyseistä sarjaa. Aloitin yöllä toista kirjaa, Vihan liekit, ja olen lukenut sitä tänään kolme ja puoli tuntia :'D Kyllähän siinä 132 sivua tuli luettua vaikka syömässäkin kävi välillä. On muuten hyvä kirja.
Muuta en ole tehnytkään tänään, heräsin kahdeltatoista ja katsoin Nikon Grillin, sitten alotin Vihan liekkejä.

Tuli muuten mietittyä, että mitä jos oikeasti joku saisi päähänsä toteuttaa kyseisen tempauksen? Suzanne Collinsin kirjoja arvostettaisiin niin paljon, että tämä kyseinen Nälkäpeli toteutettaisiin: jaettaisiin Suomi jotenkin Vyöhykkeisiin, joista sitten valittaisiin kaksi nuorta.

Sitten jokin tietty paikka olisi valittu, ja sinne tehtäisiin areena Nälkäpelille. Nuoret koulutettaisiin, esiteltäisiin koko Suomelle ja lopulta kaikki 24 lähetettäisiin taistelemaan kuolemaan saakka.

Ja Helsinki vastaisi Capitolia?
Mahdollisesti.

Pelissä lasten olisi oikeasti tapettava toisensa. Tätä kun ajattelee oikein kunnolla, niin se kuulostaa suorastaan järkyttävältä ja erittäin kamalalta. Kuvitelkaa nyt jos itsesi tai joku tärkeä ystäväsi lähetettäisiin Nälkäpeliin, eikä hän palaisikaan koskaan takaisin, tai sinä kohtaisit kuoleman. Aivan kamalaa.

Niin, haluaisiko kukaan tätä oikeasti? Viattomia lapsia lähetettäisiin areenalle surmaamaan toisensa, ja vain yksi voi selvitä hengissä.

Haluaisitko siis tribuutiksi? Minä en kyllä O_O Olisi nimittäin aivan varma, että kuolisin ensimmäisten joukossa ja muutenkaan en kestäisi sitä kaikkea mitä siihen liittyy, vaikka selviäisinkin. Ja että mun olisi tapettava muita, ei tulisi kuuloonkaan. Vaikka mäkin välillä ajattelen, että tekisi mieli tappaa joku, niin en mä sitä kirjaimellisesti kykenisi tekemään: en mä voi tappaa ihmistä. Varsinkaan kun olen niin ihmiskeskeinen: ja omasta mielestäni vähemmän itsekäs ja ajattelen muita enemmän kuin itseäni.

Eli ehkä on oikeasti vaan parempi, ettei mitään Nälkäpeliä oikeasti olekaan : D Tai mistä sitä tietää mitä tulevaisuudessa on, kun meidät on saatettu haudan lepoon monia sukupolvia sitten.

Joo, eli tän päivän postaus oli tällainen. Herättää varmaan teissäkin miettimistä, sillä mä mietin tätä samalla kun luin kyseistä kirjaa. Kommentit teidän mielipiteistänne on tervetulleita.

Toiveita

Viikonloppu vierähti niin etten meinannut pysyä kunnolla vauhdissakaan. On se vaan niin pelottavaa kun se vierähtää kuin siivin.

23.3 ensi-iltaan tuli Nälkäpeli. Huvittaisi käydä katsomassa se. Psykologit/psykiatrit varoittaneet, että siitä voi pelkotiloja O.O Ei se nyt niin pelottava voi olla..
Ite alotin lukemaan Nälkäpelin 1 kirjaa, kun sen tammikuussa ostin pokkarina kirjakaupasta. Voisi hankkia itselle kaksi vikaakin - eka nimittäin ollut ihan hyvä.

Eilen en kirjottanut blogiini, koska se vaan jäi. Muistin vasta yön tunteina itkiessäni itseäni uneen, että unohdin bloginkin. No, eipä siinä mitään kun tänää piti sitten muistaa tämä =D
Mä niin toivon, että tää viikko menisi nopeasti - etenkin huomiset käsityön tunnit. Perjantaina liikuntapäivä, ja ensi viikolla neljän päivän loma! Siunattu pääsiäinen!

Pitäisiköhän mun hankkia itelleni joku "oikee" harrastus? Pitäis varmaan, mä harrastan vaan kirjoittamista, musiikin kuuntelua sun muuta sellasta kummallista. Toisaalta en taas tiedä - tää on ihan hyvä näinkin =D

Mut tosiaan, Nälkäpeliä odotellessa - viikonloppua & Nälkäpeliä odotellessa. Lyhyt on teksti, mutta eipä tässä sen ihmeellisempää olekaan. Kuunnelkaapa vaikka tätä biisiä aikanne kuluksi: