Christmas is coming!

Hei taas. Tässä viedään jo viimeisiä koulupäiviä, tänään on vihdoin perjantai. Ja se tarkoittaa sitä, että loma alkaa pian! Saa hetken vain olla, eikä tarvitse ajatella koulua ellei väkisin halua. Onhan se hiukan ankeaa siltä kantilta, että kaikkia kavereita ei näe, mutta ei ainakaan tarvitse istua kahdeksaa tuntia koulussa ja kuunnella kuolettavan tylsällä fysiikan tunnilla mitään energiasta (ja onneksi meillä loppuu fysiikka). Ja saa nukkua pitkään <333 Rakastan nukkua pitkään, kun herätessä on valoisaa, mutta itse ei huoneen pimennysverhojen vuoksi tiedä siitäkään yhtään mitään. Ja univelat kaikkoavat kuin neula heinäsuopaan. Lomat ovat parhaita ystäviäni <33.

Sain vihdoin kirjoitettua arvostelun  Hobitista. Sen löytää siis täältä: http://www.poemandflute.blogspot.fi/
Tuo on siis toinen blogini: kipin kapin vain jäseniksi sinne ne, jotka eivät vielä siellä ole!

Ajattelin, että alkaisin muutella blogin ulkoasua hiukan kausittain. Voisin tehdä vaikka jonkin Hobittiin liittyvän bannerin tai jotain : D Alan taas kyllästyä ulkoasuun. Muuttelin toisenkin blogin ulkoasua eilen ja mietin, että ehkä olisi korkea aika päivittää tämäkin. Minkäänlaisia ideoita? Ideoita bannerista? Olisiko hyvä, jos se kuvaisi hiukan minua (Miuku, historia/keskiaika, Taru sormusten herrasta, Hobitti...) ja sisältäisi siis sellaisia kuvia, jotka kuvaavat jotakin mistä minä pidän? Olisiko se hyvä? Laittakaa toki kommentteina ideoita.

Ja anteeksi, se novelli on niin myöhässä. En vain ole ehtinyt kirjoittaa sitä. Ja aina kun olen yrittänyt aloittaa, se on jäänyt yhteen lauseeseen, joka on lopulta niin tönkkö, että sillä on turhaa aloittaa yhtään mitään. Ja inspiraatio katoaa aina, kun se on tullakseen. Tällaista tämä elämä on.

Huomenna on joulujuhla, joka päättää syyslukukauden. Ja se tarkoittaa sitä, että minun täytyy mennä laulamaan muutamalle sadalle ihmiselle: onneksi ei kuitenkaan yksin. Se olisi katastrofi. Minua jännittää jo tarpeeksi nyt, vaikka meitä on laulamassa 2-4 ihmistä per kappale. Olen aika innoissani, sillä tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun laulan mikkiin ihmisten edessä. Jollain lailla vatsani uhkaa kuitenkin kääntyä ympäri aina sitä ajatellessanikin, mutta eikai se mitään haittaa. Huomenna se kuitenkin on ja sen jälkeen ohi, että kyllä se kestetään kuin mies. Vai, enhän minä sitä niin voi kestää, mutta.. Ihan sama. Taidan oikeasti olla sekaisin.

En saa enää kirjoitettua mitään järkevää, joten koittakaa kestää. Kuviakaan nyt ei ole. Mutta, antakaa anteeksi ja...

Hyvää joulua!