Lapsuusmuistot ovat kauniita

Minun teki kovasti mieli tulla kirjoittamaan tänne heti, kun Vain elämää oli loppunut. Jälleen jakso oli aivan mahtava ja sai minut taas kerran kyyneliin. Niitä tulkintoja katsoessaan on vaikeaa olla itkemättä. Varsinkin, jos yhteen tiettyyn kappaleeseen liittyy lapsuusmuistoja. Eräs kappaleista oli sellainen, jota äiti oli minulle laulanut, kun olin pieni lapsi. En kuitenkaan kuulemma koskaan itse sitä osannut, mutta kuuntelin aina äidin laulua. Siitä minä pidin ja sen takia muistot ovat hyvin ihania: äiti lauloi minulle usein, kun olin pieni.
Ja sen takia, kun äiti kertoi minulle laulaneensa tätä kappaletta, aloin saman tien itkeä, syytä siihen itse sen kummemmin kaipaamatta. En vain voi sille mitään, että olen herkkä: olen ollut tällainen niin kauan, kuin vain jaksan muistaa. Olen itkenyt kauniille kappaleille jo pienestä asti ja nykyäänkin.
Ja eilen minua itkettänyt kappale on: Jonne Aaron - Lintu ja lapsi. Katri Helenan kaunis kappale ja Jonne Aaronin kaunis tulkinta. Tuntuu oudolta, että aina nämä Jonnen tulkinnat itkettävät :'') Mutta tähän kappaleeseen liittyy muistoja, jotka elävät kai yhä edelleenkin ja sen takia tunteet nousevat pintaan. Olen herkkä, sanokaa mitä sanotte.


Ja juuri nyt koitan toipua järkytyksestäni, jonka aiheutti se, että eräs kaverini kertoi minulle uudesta Twilight - Aamunkoi osa 2 -elokuvasta, jonka oli eilen käynyt katsomassa. Jos kerron sen nyt, lupaattehan, että ette suutu minulle?
SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA - LUE OMALLA VASTUULLASI!


Alice Cullen oli kaverini kertomuksen mukaan nähnyt näyn. Tässä kyseisessä näyssä ilmeisesti Cullenit ja Volturit olivat kohdanneet, Culleneilla vahvistuksenaan kai vain Quileutit. Mutta tämä ei minua järkyttänyt, vaan se, että pitkäaikainen suosikkini Jasper Hale... häneltä katkaistiin pää Alicen näyssä! Samoin Carlisle Cullenilta. Surmansa saivat myös Leah ja Seth Clearwater (eeei!! ei saa! ei pieniä kultasiani!), Aro, Marcus, Caius ja Jane, sekä luultavasti Janen kaksoisveli Alec.

Arvostelussa tämä elokuva oli saanut vain yhden tähden viidestä. Sarjan loppu leimataan puisevaksi ja vastenmieliseksi, sellaiseksi millaisena se oli alkanutkin. Täytyy kyllä myöntää, että sarjan ensimmäinen elokuva ei ihan ollut niin hyvä, kuin se olisi voinut olla, mutta itse kyllä tykkään sarjan kolmannesta elokuvasta, eli Epäilyksestä. Aamunkoin ensimmäinen osa oli keskivaiheilta hieman ärsyttävää katseltavaa, sillä en ole mikään Bella&Edward-fanaatikko. En nyt myönnä, että heitä vihaisinkaan, en vain pidä heistä. Sen sijaan tykkään kovasti Seth Clearwaterista (huomaatteko? nimimerkkini alkulähde: Clearwaterin sisarukset) :') Mutta itse en mene tätä elokuvaa vielä kehumaan, enkä haukkumaan, sillä olen lähdössä katsomaan sen kahden kaverini kanssa 1.12. Odottakaa siis siihen asti tuomiotani.

Pidän Within Temptationin musiikista ja tämä osui ihan vahingossa silmääni. Kuunnelkaa sitä: