Kaikuu se haikeus halki tän matkan

Ei mikään maan mahtavin tunne juuri nyt. Arkeen palaaminen ei sopinut tähän saumaan oikein millään. Viime yö meni aivan päin prinkkalaa, nukuin vain viitisen tuntia siitä kaikesta seitsemästä, jotka itselleni olisin mielelläni suonut. Lomalla nukuin useammin kuin kerran sen 11 tuntia, mutta nyt arkeen palatessa en sitten saa unta. Eli nyt väsyttää nimeksi asti ja enemmänkin. Sen lisäksi päässäni pyörii valtavasti ideoita uusiin kirjoitusprojekteihin, mutta millään ei aika riitä kaikkiin: yritän maaliskuuksi saada valmiiksi erään tarinani, joka kertoo Ranskan hovista ja sinne saapuvista espanjalaisista ritareista, ja tämän tarinan vien mahdollisesti äidinkielenopettajani luettavaksi. Sen lisäksi suunnittelin ystäväni kanssa uuden tarinan, jota sitäkin pitäisi jatkaa ja johon tänään kyselin hiukan kielellistä neuvoa opettajalta saksan tunnin päätteeksi. Ja sen lisäksi päässäni pyörii koko ajan pieni haamu, joka käskee minua kirjoittamaan uudestaan noin vuosi sitten aloittamani tarinan Länsituulen Laulu. Alunperin lähdin sitä kirjoittamaan vain fiiliksestä, että jes, nyt on jotain, mitä kirjoittaa, mutta lopulta tajusin kunnon juonen puuttuvan kokonaan. Ja kun sain juonen jollain tavalla kasaan edes oman pääni sisällä, oli kirjoitus edennyt jo siihen asti, että turha sitä oli enää lähteä muuttelemaan. Ja viime yönä valvoessani keksin koko tarinalle jollain tavalla uuden juonen, jonka pohdintaa jatkoin tänään yksikseni kemian tylsällä tunnilla. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä tähän kaikkeen ja yritän sommitella miten voisin kirjoittaa keskeneräisiä tarinoitani, että edes joku niistä valmistuisi. 16.10.2012 viimeksi muokattu tarinani, joka tuli tuolloin valmiiksi, venyi 145 sivua pitkäksi ja enkös minä odota pystyväni tähän samaiseen muidenkin projektien kanssa? Vaikka tiedän, että tämä on varsin typerä aihe miettiä päätään puhki, mutta se turhauttaa minua valtavasti ja ärsyttää kaiken väsymyksen alle tallautuneena.

Kun suunnittelin yöllä sitä Länsituulen Laulun uusintaversiota, mietin mielessäni, että mitä jos tekisin hahmot uudestaan. Tykästyin kylläkin kovasti heidän nimiinsä (Arien, Mauris, Fabien, Niklaus, Amycia, Arryn, Varys, Arya, Alick, Roderik, Theos, Elexander, Malaika, Geysik...) ja muutenkin niihin, mitä olin alunperin siihen suunnitellut, mutta jotenkin eivät palat enää loksahtele kohdalleen. Koko kirjoitus, sen jokaiset luvut, tuntuvat minusta jotenkin erillisiltä juonilta vailla yhtymäkohtaa ja se ärsyttää tolkuttomasti. Tunnen tehneeni jotain väärin kirjoittamisen saralla.

Päätin tässä kirjoittaessani tätä tekstiä, että aloitan viimeistään viikonloppuna uudestaan tätä Länsituulen Laulua, vaikka koko ajatus ärsyttää. Seitsemän lukua alkuperäistä on valmiina ja nyt olen aloittamassa koko tarinan uudestaan. Mutta eikai tässä muu auta kuin alkaa kirjoittaa uudestaan Kahden tornin tarinat: Länsituulen laulu -tarina. Pidän jostain syystä uudesta nimestä, vaikka itse kirjoituksen nimi ei muuttunut millään tavalla.

Ja kaiken lisäksi näiden kaikkien lisäksi minun päässäni velloo ajatus tarinasta, jonka voisin yrittää saada romaaniksi asti. Tarinalla ei ole vielä nimeä, mutta sen on tarkoitus kertoa sokeutuneesta rotterdamilaisesta ritarista (Rotterdam on yksi Hollannin suurimmista kaupungeista), joka aikoo näyttää, että sokeus ei ole este. Hänellä on tukenaan kolme tärkeää ystäväänsä, aseenkantajat ja airue, joiden tuki on hänelle korvaamatonta, vaikka ritari itse onkin sisukas persoona. Olen keksinyt hahmoille nimet (itseasiassa aseenkantajat ja airue kulkevat mukana aika useissa tarinoissa, sillä jostain syystä pidän heistä) ja juonenkin omalla tavallaan, mutta enää puuttuu nimi tarinalta. Ja mieltymykseni keskiaikaan ja ritareihin taitaa näkyä tässä aika selvästi, eikö näykin? Hahmojen nimetkin tulevat omalla tavallaan jostain kaukaisesta keskiaikaisesta suunnasta: ritari sir Weylin von Rotterdam ('Weylin' tarkoittaa joidenkin lähteiden mukaan 'suden poikaa'), aseenkantajat Tsar (venäjäksi ja bulgariaksi 'kuningas') ja Groef (unkariksi 'kreivi'), airue Kniaz Condeza ('Kniaz' on muotoiltu venäjän sanasta 'knyaz = prinssi' ja 'Condeza' on portugaliksi 'kreivitär'), sekä mukana on myös ranskalainen kreivi Jacques Chevalier (ranskaksi 'ritari'). Huomaa, että olen pakkomielteinen näihin aatelisarvoihin ja eri kieliin.

Tämä postaus kääntyikin ilmeisesti esittelemään kirjoituksiani ja ideoitani jollain lailla, vaikka minun oli tarkoitus laittaa tähän loppuun kuvia joistakin piirroksistani. Ne eivät ole mitään kovinkaan kauniita, mutta persoonallisia kyllä. Tarvitsen apua jopa erään otuksen lajin määrittelyssä: joku kekseliäs saa kunnian auttaa minua siinä.

Tämän päiväinen kotka-suttu. Ajattelin ensin piirtää jonkinsortin hevoskotkan, mutta minun piirrustustaitoni tiedetään ja tunnetaan, joten päädyin piirtämään kotkan, jolla on jokin koru kaulassa. Väritin laiskasti: ainut asia mistä tykkään tässä työssä, on tuo naama. Erikoinen ilme :3

Aluksi olin vallan ilahtunut, että sain jonkinlaisen kuvan piirrettyä ritarista - ihanteestani. Mutta tarkemmin, kun tätä työtä katsoo, tuo hevonen on jopa pieni! Mutta olen tyytyväinen tuohon hevoseen: minä onnistuin ensimmäisen kerran elämäni aikana piirtämään jopa hiukan realistisen näköisen hevosen. Tuossa ritarissa pieleen meni kypärä, joka meni päin puuta niin totaalisesti. Tämän on tarkoitus esittää sir Weylin von Rotterdamia.

Piirtämisen parhaita puolia on vapaus improvisaatioon. Tämä syntyi tänään jostain päähänpistosta ja tämän lajin määrittämiseen tarvitsen jonkun kekseliään apua. Itse yritin määrittää sen lohikäärmeeksi, mutta ei se oikein siltä näytä, eikä se ole Noch Nessin hirviökään: mikä se sitten on? Auttakaa minua, kertokaa minulle :3

Tämä on eräs vaakuna Länsituulen Lauluun. Jostain syystä tykkään tästä kovin, vaikka se ei niin ihmeellinen ole. Yksinkertaisuus on kaunista. Kuten väreistä ja kummista vuorista voi huomata, tämä on Pohjoisen kuningaskunnan vaakuna.

Suoraan sanottuna, tuo lintu näyttää kylpyankalta :3 Väritin tämän laiskasti ja kaiken lisäksi musta värikynä otti oharit hetken tämän jälkeen ja kohtasi loppunsa. En tiedä olisiko ollut fiksumpaa värittää tuo nuoli jollain muulla värillä kuin punaisella. Tämä on siis Länsituulen Lauluun myös ja Lännen kuningaskunnan vaakuna, tarinan keskeisimmän kuningaskunnan (kyllä, vaikka siinä onkin kylpyankka :3).

Jälleen yksi vaakuna, Koilliseen tällä kertaa. Tuo merihevonen on omasta mielestäni aika söpö ja varoin sen kumittamista tarkoin. Kerran, kun jossakin onnistuu, ei sitä halua tuhota.

Ja tällainen tuli tehtyä Etelälle. Jostakin syystä tuo koiran tassu, joka jäi vähän vajaaksi, tuntuu jotenkin symboloivalta: ehkä kolmelle kynnenjäljelle pitäisi keksiä jokin merkitys.

Ja Luoteeseen tein tällaisen. Nuo kukat yrittävät esittää lootuskukkia, en tiedä näyttävätkö ne nyt niinkään lootuskukilta, mutta antaa olla. Nuolesta tuli vähän epäsymmetrinen, mutta olen jostain syystä tyytyväinen siihenkin seikkaan.

Ja lopuksi toivotan teille hyvää inspiraatiota, jos olette tekemässä jotakin sitä vaativaa ja muuten vain hyviä illan- / päivänjatkoja!